Paviljonki II

Avarrus Arkkitehdit

Jugend-talon muutos asunnoiksi

Arkkitehdit Pauli Siponen, Erno Laakso, Heini Kilmer
Sijainti Rillitie 6, Vantaa
Laajuus 918 m²
Valmistuminen 2020
Alkuperäinen rakennus H. R. Helin, 1908

Vuonna 1907 Vantaan Jokiniemeen perustettiin Suomen maanviljelytaloudellinen koetutkimuslaitos, jonka käyttöön valmistui pari vuotta myöhemmin kaksi niin sanottua paviljonkia laboratorioksi ja toimistoksi. Jugendtyyliset rakennukset ja puistomaisen pihapiirin suunnitteli arkkitehti Henrik Reinhold Helin. Rakennukset toimivat alkuperäisissä käyttötarkoituksissaan aina 1970-luvulle asti, kun Paviljonki II muutettiin arkistoksi ja ruokalaksi. Tuolloin rakennusten sisätiloissa, ovissa ja ikkunoissa tehtiin ajalle tyypillisiä korjaus- ja muutostoimenpiteitä, joissa poikettiin alkuperäisestä rakennustaiteellisesta näkemyksestä.

Vuonna 2018 silloinen omistaja Luonnonvarakeskus (Luke) halusi luopua rakennuksista. Päätin isäni kanssa lähteä itse toteuttamaan Paviljonki II:sta kuuden asunnon pienkerrostaloa pelastaakseni rakennuksen käyttöön. Kaksoisrooli sekä suunnittelijana että rakentajana mahdollisti alkuperäisen idean seuraamisen alusta loppuun, eikä suunnittelussa tarvinnut seurata nykyisiä rakentamistrendejä ja tehdä esimerkiksi pienasuntoja koneellisella ilmanvaihdolla.

Muutostöiden lähtökohtana oli rakentaa alkuperäistä henkeä kunnioittavia asuntoja turhaa talotekniikkaa välttäen. Paviljonkiin on palautettu ajalleen tyypillinen painovoimainen ilmanvaihto. Tämä mahdollisti suojeltujen ikkunoiden säilyttämisen ja korkeiden sisäkattojen näkyviin jättämisen vanhoine kivisine holkkalistoineen, kun hormeja varten ei tarvinnut tehdä alaslaskuja. Julkisivun auringon puoleisille sivuille on palautettu niin sanotut liiketilamarkiisit, joiden avulla voidaan estää huoneistojen ylilämpenemistä kesäaikaan.

Yhtenä merkittävimpänä ohjenuorana oli uudelleenkäyttö ja kierrätys. Kaikki rakennuksesta puretut tiilet puhdistettiin ja käytettiin uudelleen. Osassa tiilistä oli venäläisten tiilitehtaiden leimoja, joiden alkuperiä selvitettiin aina Uralille asti.

Uusista asunnoista kahdessa on 2-3 huonetta ja neljä on isompia perheasuntoja. Huoneistot avautuvat vähintään kahteen ilmansuuntaan, mikä mahdollistaa painovoimaiselle ilmanvaihdolle tärkeän läpituuletuksen sekä tekee asunnoista viihtyisämpiä. Mansardiaumakaton alla oleva ullakko jätettiin liki koskematta, sillä se toimii rakennuksen sisäilmaston passiivisena lämpötaloudellisena puskurivyöhykkeenä ja ilmanvaihtohormien ja vesikatteen tarkastustilana. Taloyhtiö voi harkita myöhemmin ullakkorakentamista, mikäli sille on taloudellisesti tarvetta.

Kolmekerroksisen rakennuksen pohja- ja kellarikerroksessa sijaitsevat yhteistilat, kerhotila, sauna sekä väljät varastot ja autotallit. Jokaisella asunnolla on pihalla oma kasvihuone, mikä lisää pientalomaisen asumisen tuntua ja toisaalta tuo inhimillistä mittakaavaa rakennuksen ja pysäköintialueen välille. Kasvihuoneet ovat myös tärkeä muistuma rakennuksessa alkujaan kiinni olleesta suuresta kasvihuoneesta. Pihasuunnittelussa on jatkettu alueen puistomaista perintöä, ja nyt paviljongit muodostavat keidasmaisen pihapiirin. ↙

Teksti Pauli Siponen

Valokuvat Ville Vappula