Julkaistu lehdessä 2/2024 - Aine ja äly

Haastattelu

Kestävän rakentamisen resepti

Essi OIkarinen

Helsingin Honkasuon hirsinen rivitalo pyrkii olemaan esimerkki siitä, miten rakentaa mahdollisimman kestävästi.

Viimeiset 20 vuotta tiiviit ja matalat puukaupunkialueet ovat inspiroituneet vanhojen puukaupunkien miljööstä ja mittakaavasta, joten oli jo aikakin, että myös niiden rakennustapa saa uusia sovelluksia.

Helsingin Honkasuolla, 1 500 asukkaalle kaavoitetun “ekologisen puukaupunginosan” laidalla kaartuu niistä yksi, käsin veistetyistä hirsistä rakennettu seitsemän asunnon rivitalo – kuin 1700-luvun porvoolainen puuseppä olisi tuotu nikkaroimaan lähiöön pätkä Portobello Roadin kaupunkitaloja.

Aarreaittoina tunnetun rakennuksen taustalla on klassinen sankaritarina, jossa altavastaaja lähtee taisteluun paremman maailman puolesta: arkkitehti Minna Aarnio ja rakennusinsinööri Jukka Reinikainen heräsivät rakennusalan tuhoisuuteen ilmastokriisin edessä ja halusivat tehdä jotain konkreettista: suunnitella ja rakennuttaa talon, jonka avulla näyttää, että jo nyt on mahdollista rakentaa kestävämmin. Jokaisessa vaiheessa pyrittiin tekemään ekologisesta näkökulmasta paras mahdollinen valinta, kertoo Aarnio.

Kuuset ja männyt on kaadettu ähtäriläisestä metsästä ja hyödynnetty suomalaista hirrenveisto-osaamista. Jokainen asunto on oma hirsikehikkonsa, 8,2 x 8,2 metriä. Yksi sivu on hieman lyhyempi, jotta rivitalo on saatu kaartumaan asemakaavan mukaan. Kuten hirsitalot yleensäkin, myös rivitalo on mahdollista aikanaan siirtää toisaalle ja koota moduulit halutessaan toisella tavalla.

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

Projekti osoitti Aarniolle, että kestävämmän rakentamisen käytännöt ovat vasta muotoutumassa. Se aiheutti monessa vaiheessa ylimääräistä työtä. Esimerkiksi puusepän vanhoista puiteaihioista valmistamien ikkunoiden käyttö piharakennuksissa ei aluksi onnistunut CE-merkinnän puutteen vuoksi, joten niille jouduttiin hankkimaan ylimääräinen rakennustuotehyväksyntä-asiantuntijan lausunto.

”Samalla olemme raivanneet tietä muille, ja kaikki tämä on toivottavasti seuraaville helpompaa”, sanoo Aarnio. Sittemmin ympäristöministeriö muuttikin kantaansa kierrätettyihin rakennusosiin.

Jotain luutuneista ajatuksista kertoo sekin, että vaikka Honkasuo on profiloitu puurakentamisalueeksi, ei hirttä hyväksytty suoraan julkisivumateriaaliksi. Lautaverhous ilmarakoineen olisi kuitenkin estänyt auringon lämmön varastoitumisen hirsirunkoon, mikä taas olisi tiputtanut energialuokkaa. Se käänsi lupakäsittelijän pään.

”Mutta myöhemmin voi halutessaan lisätä verhouksen, jos esimerkiksi aurinko porottaa johonkin kohtaan liian kuumasti. Niin ennenkin tehtiin”, Aarnio selittää.

Aarniolle kestävyyden ehdoilla suunniteltu arkkitehtuuri hahmottuu itsestään selvinä ja järkevinä ratkaisuina: kattokulman määrittävät aurinkopaneelit, talojen korkeuden ja ikkunoiden sijainnin optimoi painovoimainen ilmanvaihto. Esimerkiksi hirsien lohenpyrstö-nurkkaliitokset Aarnio olisi mielellään jättänyt näkyville, mutta laudoitus säilyttää hirret hyvinä pidempään. 

Keittomaalattujen hirsien pariksi tuodut valkoiset ikkunanpuitteet ja faluninpunaisten pihatalojen ja saunan sympaattinen rivistö takapihalla alleviivaavat ajatusta kansanrakentamisesta, jossa ei ole tarvinnut keksiä sankariarkkitehtimaisesti mitään uutta, ainoastaan ottaa käyttöön.

Aarreaittojen hiilijalanjälki on 150 vuoden ajalle jaettuna kolmanneksen pienempi kuin betonirunkoisella vastaavan kokoisella rakennuksella. Samaan aikaan hirsirivitalo sitoo viisinkertaisesti hiiltä. Koska hiilikädenjälki on isompi kuin hiilijalanjälki, Aarreaitoista voi puhua hiilineutraalina, jopa hiilipositiivisena rakennuksena.

Ympäristöystävällisinkin rakentaminen aiheuttaa kuitenkin aina hiilipiikin – niin myös Aarreaitat.

”Tämä on valtava virtahepo, mistä ei alalla juuri puhuta. Mikä on se tämän päivän rakentamisen keinovalikoima, mitä voidaan edes käyttää, kun päästöjä aletaan toden teolla rajoittaa säädöksin?” Aarnio kysyy.

Jos kuitenkin uutta on rakennettava, onnistuu kestävä rakentaminen Aarnion mielestä juuri tässä mittakaavassa parhaiten. Siitä hän toivoisi valuvan käytäntöjä kaavoitukseen ja rakennusteollisuuteen.

Aarreaittojen onnistumisen mittaa hiililaskelmien sijaan lopulta se, että joku haluaa asua Honkasuolla hirsirivitalossa, nyt ja vielä 2180-luvullakin. On mahdotonta nähdä maailmaa 150 vuoden päässä, mutta jos tarkastelee vain sitä, millaiset rakennelmat ovat säilyneet käytössä vuosisatojen takaa tähän päivään, tuntuu Aarreaittojen yksinkertaisuus ja muunneltavuus yhdeltä parhaista arvauksista tulevaisuuden rakentamisen reseptistä. ↙

Lue Aine ja äly -numeron muita juttuja →