Julkaistu lehdessä 2/2024 - Aine ja äly
Ketä tekoäly palvelee?
Aika näyttää, saammeko tekoälystä pohtivan apurin myös kauneuden, kestävyyden ja käyttökelpoisuuden parantamiseen, vai asettuuko se palvelemaan tehostamisen kautta ainoastaan taloudellisia intressejä, kirjoittaa Toni Österlund.
Tekoälyä ei voi vielä kutsua kovin älykkääksi, vaikka nykymuodossaankin se on jo mullistanut monia aloja ja tekemisen tapoja. Tekoäly ei pohdi, se ei päättele – sanojen perinteisessä merkityksessä – vaan sen toiminta perustuu tilastollisiin malleihin ja todennäköisyyslaskentaan. Tekoäly luo analyyttisen mallin avulla silminnähden uskottavan vastauksen, joka sisältää haluttuja elementtejä. Kohinasta tarkentuu vastaus, joka yhdistää lukemattomia lähteitä generoidakseen lopputuloksen. Ensihämmästyksen jälkeen käyttäjille ovat kuitenkin tulleet tutuksi tekoälyn hallusinointi, tuulesta temmatut faktat sekä ylimääräiset sormet ja raajat kuvissa. Laadukkaan vastauksen saaminen vaatii laadukkaan kysymyksen.
Generatiivisen tekoälyn kehittymisen tahti on kuitenkin päätähuimaavan hurjaa, ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Siksi mikä tahansa katsaus tekoälyn nykyhetken toimintoihin on vain silmänräpäys nopeasti liikkuvasta kohteesta ja vanhentuu nopeasti. Tärkeää on myös huomata, että tekoälyä hyödyntävien alojen, kuten arkkitehtuurisuunnittelun, kehitys ei tapahdu omassa kuplassaan: kaikki edistysaskeleet tekoälyn kehityksessä palvelevat suoraan muita siihen kytkeytyviä aloja.
Siitäkin huolimatta, että olemme tuskin edes raapaisseet tekoälyn pintaa, monet alat ovat jo mullistuneet välittömästi ja pysyvästi. Ensin mullistuksen kokivat kuvapankit, jotka jäivät generatiivisen kuvanluomisen jalkoihin. Sitten journalismi, kun kielimallien avulla kyettiin tuottamaan lehtiartikkeleita. Ohjelmoinnin puolella tekoäly avustaa koodaamista huomattavasti, ja aloittelevatkin ohjelmoijat kykenevät nyt taitojensa puolesta kertaluokkaa vaativampiin tehtäviin. Seuraavana vuorossa näyttäisi olevan elokuvallinen kerronta, jossa realistisia kamera-ajoja syntyy pelkän tekstisyötteen pohjalta. ”Uncanny valley” -ilmiö on jo ylitetty reippaalla kertaloikalla: tekoälyn generoimia ihmishahmoja on jatkuvasti vaikeampi erottaa aidoista, eivätkä ne enää vaikuta pelottavilta muka-ihmisiltä. Koneen ja ihmisen erottajana pidetyn Turingin testin kiistaton läpäisy ja sitä kautta ihmismäisen ”älykäs” tekoäly näyttäisi vääjäämättömältä kehityskululta.
Kaikki edistysaskeleet tekoälyn kehityksessä palvelevat suoraan muita siihen kytkeytyviä aloja.
Arkkitehtuurin alalla tekoälyn ensimmäiset käyttökohteet perustuvat pääasiassa visuaaliseen innovointiin ja variointiin. Kuvageneraattoreilla tuotetut kuvat erilaisilla ”tyyleillä” tarjoavat ennemminkin inspiraatiota työskentelyn pohjaksi kuin mitään valmista ja suunnitteluprosessissa hyödynnettävää. Myös viivapiirustuksista saa hetkessä luotua valmiin näköisiä visualisointeja, jolloin luonnoksen voimaa voi vahvistaa näyttävällä kuvalla valmiista lopputuotoksesta. Menetelmistä ja niiden vaikutuksesta tulevaisuuden arkkitehtuurin kehittymiseen voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta suunnittelu on aina elänyt mahdollisuuksien tarjoamissa rajoissa, ja kun mahdollisuuksia venytetään, arkkitehdit kyllä löytävät tiensä uusien teknologioiden hyödyntäjiksi.
Mutta vielä ei tekoälystä ole suunnittelijan arkityön tekijäksi – vaikkakaan se hetki ei kovin kaukana tulevaisuudessa siinnä. Tällä hetkellä työkalujen avulla voidaan esimerkiksi varioida tontin tehokasta hyödyntämistä. Koneoppimisen keinoin digitoidusta lähtöaineistosta voidaan generoida jokseenkin toimivia asuntojen pohjapiirroksia annettuun rakennusmassaan. Näiden pääasiallisena päämääränä tuntuu olevan suunnittelun tehokkuuden parantaminen, ja sitä kautta asiaan varmasti vaikuttavat taloudelliset intressit. Tämän tyyppisten suunnittelutyökalujen kehitystyö alkoi paljon ennen tekoälyn läpimurtoa ja tuo varmasti omat keinonsa tehojen tiristämiseen suunnittelusta. Se, ketä suunnittelun tehostaminen palvelee, tulee olemaan yksi suuri pohdinnan aihe ammattikunnallemme.
Rutiininomainen tekeminen on helposti automatisoitavissa jo lähitulevaisuudessa, mutta tekoälyn koko potentiaali on vielä hämärän peitossa. Tekoälyn kehittyessä valtavin loikkauksin on vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen se integroituu ja millä tavalla. Siinä arkkitehtuuri ja arkkitehtisuunnittelu eivät toimi kehityksen vetureina, vaan varovasti ja haparoiden poimivat kehityksen hedelmiä omaan käyttöönsä. Aika näyttää, saammeko tekoälystä pohtivan apurin myös kauneuden, kestävyyden ja käyttökelpoisuuden parantamiseen, vai asettuuko se palvelemaan tehostamisen kautta ainoastaan taloudellisia intressejä. Varmalta kuitenkin näyttää, että tekoäly tulee osaksi elämäämme ja tavalla tai toisella mullistaa maailmaa. ↙
TONI ÖSTERLUND on arkkitehti ja osakas Geometria Architecture -toimistossa, joka on erikoistunut monimuotoisen arkkitehtuurin algoritmiavusteiseen suunnitteluun.