Julkaistu lehdessä 3/2024 - Näyttämö
Kansan kokoava teatteri
P.E. Blomstedt suunnitteli 1930-luvulla Helsingin Hakaniemeen teatterin. Havainnekuva paljastaa palasia suunnitelman ja suunnittelijan maailmankuvasta.
Paperiarkille on tussilla pysäytetty kohtaus 1930-luvun modernin elämän näytelmästä. Näkymä avautuu korkeaan, pilareiden kannattelemaan ravintolasaliin. Peräseinän kaartuvan syvennyksen luo, tarjoilulinjaston liepeille, on kertynyt jonoa. Sali on alkanut täyttyä olutta ja piimää himoavasta kansasta. Viipyilemään ei sovi jäädä, suuri kellotaulu muistuttaa lounastajia palaamaan töihin ajallaan. Viitteelliset hahmot eivät kuitenkaan vaatetuksellaan paljasta, mihin toimeen he lounaan jälkeen tarttuvat. Onko nälkäinen suu porvarin vai työläisen?
Edellä kuvailtu arkinen, vilkas lounashetki on taltioitu arkkitehti P. E. Blomstedtin (1900–1935) laatimaan perspektiivipiirrokseen. Ravintolasalin piirustus on osa suunnitelmaa Kansanteatteriksi Helsingin Hakaniemeen. Sen yhteyteen oli tarkoitus sijoittaa suurehko Alkoholiliikkeen kansanravintola. Suunnitelmia Hakaniemen teatteria varten Blomstedt laati kaikkiaan kolme. Tarkastelemamme sisäperspektiivi liittyy viimeiseen, alkuvuodesta 1935 valmistuneeseen piirustussarjaan.
Kansanteatterin piirustukset päätyivät Arkkitehtuurimuseon arkistoon 1970-luvun alussa Blomstedtin puolison, arkkitehti Märta Blomstedtin lahjoittamina. Olemme alkuvuoden ajan tutkineet piirustuskokoelmia museon ja Helsingin yliopiston yhteistyönä järjestetyllä taidehistorian kurssilla. Markus Lähteenmäen luotsaamalla kurssilla keskeisenä kysymyksenä on ollut, mitä ja miten arkkitehtuuripiirustukset viestivät. Originaaliaineiston äärellä yhdessä keskustellen olemme oppineet lukemaan, kuinka ideat välitetään rakennuksiksi piirtäen ja millaisia konventioita tähän liittyy. Toisaalta olemme oppineet lukemaan myös rivien välistä. Toisinaan takertuminen epäolennaisilta vaikuttaviin yksityiskohtiin johtaa uudenlaisiin tulkintoihin ja avaa näkökulman suunnittelun taustalla vaikuttaviin tekijöihin.
Tarkastellessamme Blomstedtin teatteriravintolan perspektiivipiirrosta huomiomme kiinnittyi kuva-alaa elävöittäviin ihmishahmoihin. Havainnekuvien ihmiset kertovat paitsi mittakaavasta myös tilan käytöstä ja luonteesta. Blomstedtin piirustuksen hahmot sopivat yksiin universaaliin ihmiskuvaan pohjaavan modernin arkkitehtuurin kanssa. Ääriviivoiksi riisutut ihmishahmot näyttäytyvät tasavertaisina vailla luokkaan sidottuja attribuutteja: kulmikas figuuri saattaa olla yhtä lailla riskin työmiehen kuin ryhdikkään porvarin.
Puhe porvareista ja työväestä oli 1930-luvun arkipäivää. Elettiin yhteiskunnallisesti turbulenttia aikaa, ja kansan jakolinjat vaikuttivat yhtä lailla kansanteatterihankkeen taustalla. Uusi teatteri syntyi porvarillisen Kansan Näyttämön ja työväenteatteri Koiton Näyttämön yhdistyessä, eikä aatteellisesti erilaisten teatterien yhdistyminen sujunut kiistoitta.
Luokkakysymys koski teatterimaailman lisäksi ravintoloita. Anniskelupaikat jakautuivat kolmeen eri hintaluokkaan, mikä monesti määritti asiakaskuntaa sosioekonomisen aseman mukaan. Blomstedtin Kansanteatterissa III-luokan ravintolasali oli sijoitettu pohjakerrokseen ja II-luokka kerrosta ylemmäs. Näiltä osin teatterin ravintola vaikuttaa noudattaneen samaa periaatetta kuin Blomstedtin vuonna 1932 Siltasaarenkadulle suunnittelema kansanravintola. Tästä aiemmasta suunnitelmastaan Blomstedt totesi, ettei ”nykyisenä aikana mitään tarkkoja rajoja yleisön eri luokkain välillä voida vetää”. Teatterin III-luokan ravintolan sisäperspektiivi ilmentää samaa ajatusta yleisön yhdenvertaisuudesta.
Selkeällä viivapiirrostyylillä tehty havainnekuva oli oletettavasti tarkoitettu julkisesti esitettäväksi, ja siten vaikutelma kaikki kansankerrokset kokoavasta teatterista ja sen ravintolasta tuli ulottaa arkkitehdin työpöydällä laadittuihin piirustuksiin. Tyylitellyt ihmishahmot voi nähdä pelkästään ajalle tyypillisin maneerein piirrettyinä. Kuitenkin rivien välistä lukien ilmaisutapa on symbolinen ele kuvata ristiriitaista todellisuutta. Kansan kuvaaminen suurpiirteisinä hahmoina oli sopiva keino häivyttää luokkarajoja. Kaikki eivät kuitenkaan mahtuneet tälle modernin elämän näyttämölle: asiakaskunta on silmiinpistävän miesvoittoista.
Blomstedtin vaikuttava teatterisuunnitelma ei toteutunut. Kansanteatteria johtanut Eino Salmelainen toteaa muistelmissaan teatterihankkeen uponneen ”aatteellisiin mahdottomuuksiin”. Toisin sanoen, juuri siihen yhteiskunnalliseen juopaan, joka uudessa kulttuurirakennuksessa pyrittiin ylittämään. Hanke oli riippuvainen julkisesta rahoituksesta, eikä oikeisto tai sen paremmin vasemmistokaan tuntenut hanketta omakseen.
Onneksemme Kansanteatterista on säilynyt runsas ja visuaalisesti herkullinen aineisto, joka avaa kiintoisan näkökulman arkkitehtuurin poliittisuuteen ja arkkitehtuuripiirustusten ilmaisuvoimaan. Piirustukset ovat arkkitehtonisesti ja ideologisesti kunnianhimoisen teatterihankkeen muistomerkki. Yhteiskunnallisen vastuunsa sisäistänyt arkkitehti on piirtäen ilmaissut idean kansan kokoavasta teatterista. ↙
TEEMU PARVIAINEN ja HEIKKI VASARA ovat taidehistorian maisteriopiskelijoita Helsingin yliopistossa.