Julkaistu lehdessä 3/2024 - Näyttämö

Artikkeli

Kaupunkikehityksen areenat

Tommy Lindgren

Helsinki, Turku ja Oulu suunnittelevat keskeisille paikoille tapahtuma-areenoita, Tampereella junaradan päälle rakennettu areena on ollut käytössä jo reilut kaksi vuotta. Millaista kaupunkia areenoiden varjolla rakennetaan?

Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa on edistetty useita kaupunkikehityshankkeita, joiden kokoluokka on ollut erityislaatuisen suuri. Koko ei ole johtanut vain neliömääräisesti laajempiin projekteihin vaan hankkeisiin, joiden prosessit ja tulokset ovat koetelleet kaupunkien ja kaupunkilaisten kykyä ohjata yhteisen ympäristön rakentumista. Oma lukunsa ovat erilaiset areenat, joiden ympärillä käydyissä keskusteluissa ovat yhdistyneet poliittiset näkemykset, taloudelliset intressit sekä kaupunkikuvan ja arkkitehtuurin kysymykset.

Areenoiden rakentamiseen perustuvat hankkeet ovat olleet merkittävässä roolissa Suomen suurimpien kaupunkien kehityssuunnitelmissa. Kaupungit ovat voineet edistää tarvitsemiensa urheilu- ja tapahtumatilojen rakentamista kohtuullisella osuudella avaamalla yksityiselle sektorille mahdollisuuksia osallistua haastavien kokonaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen. Tampereella Nokia-areena on ensimmäinen valmiiksi saatu projekti, pääkaupunkiseudulla Garden Helsinki odottaa rakennusluvan hakemista, Turun Ratapiha on edennyt asemakaavaksi asti, ja Oulun elämysareenan prosessi on alkamassa. Nyt onkin sopiva hetki tarkastella näiden kaupunkien suunnitelmia ja arvioida areenojen vaikutuksia rakennettuun ympäristöön, ennen kuin ne ovat osa keskustojemme kaupunkikuvaa.

Hankkeiden prosessit ja tulokset ovat koetelleet kaupunkien ja kaupunkilaisten kykyä ohjata yhteisen ympäristön rakentumista.

Kaikkia hankkeita yhdistää kaupunkisuunnittelulle ominainen pitkä ja vaiheikas valmistelu sekä muuttuvien olosuhteiden mukanaan tuomat epävarmuudet. Hankkeet ovat myös kooltaan samankaltaisia: Nokia-areenalle mahtuu 17 000 katsojaa ja Garden Helsinkiin 19 000 konserttitilaisuuksissa. Näitä hieman pienempiä ovat Ratapihan areena 10 000 konserttikatsojalla sekä Oulun areena, jonne mahtuu 13 000 katsojaa. 

Areenat ovat esimerkkejä suurista hybridihankkeista, joissa erilaisten toimintojen yhdisteleminen kasvattaa projektin tuottavuutta mutta samalla myös suunnittelun vaativuutta. Samankaltaisuuksistaan huolimatta kullakin hankkeella on prosessiin, kontekstiin ja itse suunnitelmiin liittyviä erityispiirteitä, jotka ovat valaisevia nimenomaan kaupunkikuvan ja -rakenteen näkökulmista. Miten ja millaista kaupunkia areenoiden varjolla rakennetaan?

Helsinki

Garden Helsinki
Arkkitehtuuritoimisto B&M, PES-Arkkitehdit
149 000 m²
11 000–16 000 katsojaa
600–800 milj. €

Garden Helsinkiä on edistetty julkisesti jo vuodesta 2008, kun urheiluseura HIFK esitti tavoitteen uuden hallin rakentamisesta. Ensimmäiset suunnitelmat areenan ympärille rakentuvasta suurhankkeesta esitettiin loppuvuodesta 2012, suunnittelijana PES-Arkkitehdit. Samalla tehtiin selväksi tavoitteiden mittakaava: kokonaisuus käsitti kymmeniä tuhansia kerrosneliöitä kaikkea muuta kuin urheilun tai liikunnan käyttöön tarkoitettuja tiloja. Tällä muulla rakentamisella pyrittiin mahdollistamaan hankkeen toteutettavuus ja luonnollisesti myös maksimoimaan sen kannattavuus.

Projektin varhaisia vaiheita leimasi opportunistinen kokeilu niin sijainnin kuin laajuudenkin suhteen: ensiksi kokonaisuutta ehdotettiin Olympiastadionin ja Töölönlahden väliin Mäntymäelle, pari vuotta myöhemmin taas stadionin taakse, nykyisen jäähallin viereen. Areenan yhteyteen rakennettavien toimintojen määrä ja laajuus on myös vaihdellut. Asuntorakentamisen kannattavuuteen nojaavaan projektiin liitettiin huomattava määrä uusilta asuinalueilta suoravarattavaa rakennusoikeutta, mitä kaupunki perusteli hankkeen taloudellisuuden varmistamisella.

Nykyinen sijainti ja suunnitteluratkaisu perustuvat vuonna 2016 pidettyyn arkkitehtuurikilpailuun, jonka voittajaehdotuksen ”Skrinnari” pohjalta hanketta on edistetty. Kilpailussa suunnittelijana toiminut Arkkitehtuuritoimisto B&M on saanut kumppanikseen PES-Arkkitehdit, joka vastaa mittavista maanalaisista tiloista. 

Gardenilla on selvästi tunnistettava muoto: kulmistaan pyöristetty kolmionmuotoinen kortteli kiertyy uuden areenan ympärille. Maanpäällisessä osassa yhdistyvät hotelli, toimisto ja asuintilat varsinaisen areenan ollessa maan alla. Muut liikunta- ja urheilutilat on tarkoitus sijoittaa vanhaan jäähalliin (Jaakko Kontio ja Kalle Räike 1966). Kaupunkirakenteen ja kaupunkikuvan osalta Garden eroaa muista ajankohtaisista areenahankkeista, sillä se on kaavoitettu Eläintarhan urheilupuistoon, jonka luonnetta määrittävät tällä hetkellä avoimessa ja laaksomaisessa maisemassa vapaasti sijaitsevat urheilurakennukset.

Eläintarhan urheilupuiston maisemaan Garden olisi raju muutos: se muodostaisi Nordenskiöldinkatua mukailevan suuren massan, joka ei kaupunkirakenteellisesti tai toimintojensa osalta sopisi alueen luonteeseen. Lisäksi viereiseen kallioon louhittaisiin monikerroksinen pysäköintiluola, johon sijoitettaisiin runsaat 45 000 neliömetriä pysäköintiä, harjoitushalleja sekä muita toimintoja. Luolan poistumistiet ja tekniset kuilut nousisivat suoraan kallion läpi Eläintarhan puistoon.¹

Kirjoittamisen hetkellä hankkeen toteutuminen vaikuttaa kuitenkin epävarmalta projektin kalleuden ja teknisten haasteiden takia. Viimeisimmässä suunnitteluvarausta jatkavassa kaupunginhallituksen päätöksessä vaaditaan hankkeen rahoituksen avaamista sekä todetaan, että itse suunnittelualueen ulkopuolella olevan rakennusoikeuden myymisestä luovutaan.² Vaikka poliittinen ja taloudellinen yhtälö on selvästi muuttunut, hanketta edistävän Projekti GH Oy:n julkilausumat ovat optimistisia. Alueelle laadittu asemakaava on nyt vahvistettu, ja se odottaa rakennusluvan sisäänjättöä. Seuraavaa kahta vuotta, jolloin suunnitteluvaraus on voimassa, voidaan pitää hankkeen kannalta ratkaisevana stressitestinä.

Turku

Turun Ratapiha
PES-Arkkitehdit
160 000 m²
9 000–10 000 katsojaa
400 milj. € ilman asuntoja

Turun Ratapihan kehittäminen aloitettiin kaupungin ja yksityisen kehittäjäryhmän TRK Oy:n sopimuksella vuonna 2017. Gardenin tavoin uusi monitoimiareena muodostaa vain yhden osan kokonaisuudesta. Pääosa kerrosneliöistä tulee olemaan asuntorakentamista, toimitiloja sekä hotellia. Hankkeen tavoitteissa on kehittää ratapihan alueesta koko kaupunkia elävöittävä kokonaisuus.

Alueen kehityssuunnitelma nojaa vuonna 2018 pidettyyn arkkitehtuurikilpailuun, jossa haettiin alueelle kokonaisratkaisua. Tavoitteena oli myös saumaton yhteys ympäröivään kaupunkiin: koska hankkeen laajuus vastaa pientä kaupunginosaa, tulee se kasvattamaan keskustaa ja muodostamaan näin kantakaupungille uuden reunan. Raiteet erottavat alueen yhä keskustasta, joten uusi alue joudutaan liittämään keskustan verenkiertoon sillan avulla. Projekti on suurisuuntainen osa Turun kaupungin määrätietoisesti edistämiä keskustan kehityssuunnitelmia, joihin kuuluvat muun muassa läheinen Aninkaisten alue ja uusi matkakeskus.

Kilpailun voittanut ehdotus, PES-Arkkitehtien ”Luoto”, nostaa areenarakennuksen hallitsevaksi maamerkiksi. Hotelli ja toimistotiloja on osoitettu areenan yhteyteen, mutta yli puolet suunnitelluista kerrosneliöistä sijoittuu areenasta erilleen. Asuntorakentaminen on keskitetty pistetaloihin Köydenpunojankadun varteen sekä alueen lounaiseen nurkkaan. Lisäksi viereisen tapahtumakeskus Logomon yhteyteen on suunniteltu elämyskeskus ja raiteiden kaakkoispuolelle kapea rivi toimistorakennuksia, jotka antavat alueelle kasvot keskustan suuntaan. Korttelin sydämeksi, uusien rakennusten väliin jää vanha veturitalli.

Kokonaisuudessa yhdistyy veistoksellinen arkkitehtuuri sekä varsin käytännöllinen ja varmasti toteutettavuutta parantava toimintojen eriyttäminen. Kaupunkirakenteellisesti suunnitelma tarjoaa erilaisia julkisia ulkotiloja kävijöilleen, mutta kilpailuehdotuksessa näyttävästi esillä olleet kattoterassit herättävät kysymyksiä: niiden suunnittelu ja toteutus on vaativaa, mutta saavutettavuus ja käytettävyys haastavia. Aluetta reunustavia katuja, Köydenpunojankatua ja Ratapihankatua, yhdistävä kapea Humalistonsilta muuttuu suunnitelman myötä monipuolisemmaksi yhteydeksi – varsinaista siltaa jää jäljelle enää lyhyt raiteet ylittävä osuus, ja pääosa yhteydestä taittuu areenan editse kannen päällä. Areenan ja veturitallin väliin jäävä alueen keskeisin kaupunkitila on kahdessa tasossa. Ylempi Pohjolankansi toimii areenan jalustana samassa tasossa sillan kanssa, kannen alle maantasoon sijoittuvat tilat taas avautuvat Veturitallinaukiolle.

Kilpailuvaiheen jälkeen suunnitelmaa on kehitetty monilta osin, mutta hyväksytyssä asemakaavassa kilpailuvaiheen kaikki perusratkaisut ovat yhä mukana. Hankkeen edetessä kohti toteutusta voidaan toivoa, että itse areenan arkkitehtoniseen ilmeeseen kiinnitetään enemmän huomiota. Jo kilpailun arvostelupöytäkirjassa mainittu julkisivujen sekavuus ja levottomuus vaivaa yhä suunnitelmaa. Vaihtelevajakoinen vaakaraidoitus sitoo rakennuksen selkeästi yhdeksi kappaleeksi, mutta vaikutelma on levoton sekä suurmaisemassa että yksityiskohdiltaan. Asuinrakennusten osalta suunnitelma ei ole missään vaiheessa vaikuttanut kunnianhimoiselta. Syvärunkoisina viisteltyinä kappaleina 8–20-kerroksiset pistetalot edustavat ajanmukaista asuinrakentamista, jossa tehokkuuden takaaminen on pääosassa.

Oulu

Tapahtuma- ja elämyskeskus
Oulu
Arkkitehdit Kontukoski
50 000 m²
10 000–13 000 katsojaa
130 milj. €

Myös Oulussa tapahtuma- ja elämysareena on suunniteltu junaradan viereen, alustavasti entisen poliisi- ja oikeustalon tontille. Projekti on kuitenkin huomattavasti rajatumpi kuin esimerkiksi Turussa – areena on asettunut yhtenä rakennuksena jo suunnitellun asemakeskuksen jatkoksi muodostaen sen kanssa sarjan rakennuksia ja laajentaen näin keskustaa radan yli. Arkkitehdit Kontukosken vuonna 2022 tekemässä hankesuunnitelmassa areenan neliöt muodostavat yli puolet kokonaislaajuudesta, johon kuuluu myös toimisto- ja liiketiloja sekä 200 huoneen hotelli. Tämä erottaa hankkeen muista ajankohtaisista areenaprojekteista, joissa tuottoisat asumisen, toimitilojen ja hotellien neliöt ovat muodostaneet valtaosan.

Radan varresta on tehty kaavaluonnos matkakeskuksen vuonna 2017 ratkenneen kilpailun pohjalta. Lahdelma & Mahlamäki Arkkitehtien voittaneessa ehdotuksessa alue muodostuu tiiviistä asuinkortteleista ja matkakeskuksen eri toimintoja yhdistävästä hybridirakennuksesta. Areenan tontin osalta kaavaa ei vielä ole, mutta valmistelevia toimenpiteitä on tehty. Tontilla sijainnut poliisi- ja oikeustalo on purettu, ja kaupunki on sitoutunut hankkeen jatkokehittämiseen.

Kilpailusta ja kaavaprosessista huolimatta asemakeskuksen toteutuminen suunnitelmien mukaan nähdään kuitenkin nyt epätodennäköisenä, ja samalla elämysareenan rooli osana kokonaisuutta on muuttunut. Kaupunki on hankkinut asemakeskuksen maa-alan omistukseensa ja aloittaa alueen suunnittelun uudelleen kilpailullisella menettelyllä, jolla haetaan uusia suunnitelmia sekä niiden toteuttajia. Nyt areena on keskiössä, ja tavoitteena on tarjota rakennuttajille mahdollisuus ehdottaa sellaista toimintojen yhdistelmää, joka luo edellytykset niin areenan kuin muun rakentamisen taloudelliselle toteuttamiselle radan varteen.

Oulun kaupungin juna-aseman ympäristön tulevaisuus on jälleen avoin, mutta varsin suurella varmuudella voidaan olettaa esitettävien suunnitelmien tulevan olemaan linjassa vastaavien hankkeiden kanssa: urheilutoiminnoille osoitetut tilat tulevat jäämään vähemmistöön erilaisten tuottoisampien neliöiden noustessa pääosaan. On syytä toivoa, että ehdotettu uusi rakentaminen ei ainoastaan mahdollista areenaa vaan myös tuo korkealaatuista kaupunkiympäristöä yhdelle Oulun keskeisimmistä paikoista.

Tampere

Nokia Arena
Tampere
ARCO Architecture, Studio Libeskind
125 900 m²
13 000–15 000 katsojaa
340 milj. €

Eräänlaisena pioneeriprojektina tai kirittäjänä areenahankkeille voidaan pitää Tampereen Nokia-areenaa, joka mainitaan aina, kun Tampereen vetovoimasta kirjoitetaan. Areenan suunnittelu ja rakentaminen on ollut osallisten taidonnäyte, toiminta on tuonut niin ihmisiä kuin rahavirtoja kaupungin keskustaan, ja kaupunkien kilpailussa Tampere on areenan ja muiden ajankohtaisten hankkeidensa avulla ottanut elävien kaupunkikeskustojen vertailussa selvän johtopaikan.

Tampereen hanketta alettiin valmistella jo vuonna 2008. Areena otettiin käyttöön loppuvuodesta 2021, mutta kokonaisuuteen kuuluvista tornitaloista vasta osa on rakennettu. Sommitelman ilmeestä vastaa Studio Libeskind, ja paikallisena arkkitehtina toimi Aihio Arkkitehdit, joka on nykyisin osa Arco-arkkitehtitoimistoa. Suunnitelmassa viistokattoiset rakennukset muodostavat nousevan spiraalin, jossa rakennukset kiertävät keskusareenaa ja huipentuvat – vielä rakentamattomaan – päätorniin. 

Konsepti toistaa periaatteiltaan ja muodoiltaan uskollisesti Libeskindin New Yorkin World Trade Centerin tontin kilpailuehdotusta ”Memory Foundations” vuodelta 2003. Tampereella keskiössä on kuitenkin areena, tuhoutuneiden kaksoistornien muiston sijaan. Uudet tornit ovat tunnistettavia myös geometrialtaan ja ulkoasultaan: viisteet ja julkisivun satunnaisilta vaikuttavat diagonaalit voisivat kuulua toimiston tuotantoon Düsseldorfissa, Hong Kongissa tai Soulissa. Studio Libeskind tuottaa luonnollisesti brändinsä mukaisia suunnitelmia, mutta on aiheellista kysyä, mitä roolia paikka ja siihen sovittuminen näyttelevät tällaisessa projektissa. 

Varsinaisen areenan ilmeessä monissa Studio Libeskindin rakennuksissa toistuvat teemat, kuten erilaiset perforoidut materiaalikokeilut sekä kiertyvät julkisivupinnat, ovat toisaalta löytäneet luontevan paikkansa. Nokia-areenan hahmo on kiinnostava ja dynaaminen suurmaisemassa, ja sen pinnat tarjoavat mittakaavallisesti pienipiirteisiä yksityiskohtia myös aivan rakennuksen juurella.

Areenat osana kaupunkikuvaa ja kaupunkia

Erilaisissa vaiheissa olevat areenasuunnitelmat ja valmistunut Nokia-areena antavat mahdollisuuden arvioida hankkeita kaupunkisuunnittelun ja -kehityksen näkökulmista. Kaupunkikuvan osalta Tampereen esimerkki on valaiseva. Radan päälle rakentaminen on mahdollistanut valtavan hankkeen sijoittamisen käytännössä kaupungin keskustaan – areena on monipuolisesti saavutettavissa, ja samalla sen tapahtumat tuovat oman lisänsä kaupungin keskustan ihmisvirtoihin. Keskeinen sijainti ja rata-alueen muodostama visuaalisesti avoin vyöhyke korostavat tämän mittaluokan hankkeiden kaupunkikuvallisia haasteita: Nokia-areena siihen liittyvine rakennuksineen on mittakaavaltaan muusta kaupungista irrallinen saari, ja sen muoto muokkaa nyt koko kaupungin siluettia – rautatieasemalle saapuessa vierailija hätkähtää uusinta kaupunkikuvan kerrostumaa. Garden Helsingin tapauksessa Olympiastadionin ja keskuspuiston arvokas ympäristö saa pohtimaan samankaltaisen vaikutelman vaaraa.

Areenahankkeisiin kuuluu tyypillisesti suuri määrä muuta rakentamista taloudellisista syistä, eivätkä tarkastellut suunnitelmat tai Tampereen toteutunut esimerkki tarjoa vielä tyydyttäviä malleja kaupunkirakenteen kannalta. Gardenin kohdalla rakentamisen sovittaminen yhteen muotoon on johtanut sekä kaupunkikuvallisiin haasteisiin että asettanut koko hankkeen toteutettavuuden kyseenalaiseksi. Turun Ratapihalle areenan kylkiäisenä taas on kaavoitettu usean korttelin verran kerrosalaa varsin kunnianhimottomille pistetalorivistöille.

Projektien keskeisten sijaintien takia suunnitelmien soisi olevan läpeensä laadukkaita.

Kokonaisuuden hallinta on vaikeaa näin suuressa mittakaavassa, mutta projektien keskeisten sijaintien takia suunnitelmien soisi olevan läpeensä laadukkaita. Oulun elämysareena oli alun perin suunniteltu omana erillisenä rakennushankkeenaan, mutta nyt sen laajuus tulee kasvamaan, ja ehdotusten tulee tasapainottaa areenan ja kaupunkiympäristön vaatimukset.

Näitä haasteita vasten onkin valaisevaa, että lupaavimman vastauksen hybridirakentamiseen ja urheilutilojen sekä asumisen yhdistämiseen toimivalla tavalla tarjoaa JKMM Arkkitehtien suunnittelema, vuonna 2024 valmistunut Tammelan stadion Tampereella. Kaupunkikuvallisesti ja -rakenteellisesti stadion peilaa sijaintinsa ominaisuuksia: jalkapallokenttää rajaavat asuinkerrostalot, jotka suhteutuvat ympäröivään rakennuskantaan. Selvästi pienempänä hankkeena se antaa myös selkeän viestin, minkä mittaluokan projektit voidaan saada sovitettua onnistuneesti kaupunkien keskusta-alueille. Näin voidaan välttää nurinkurinen kaupungin ja kaupunkikehityshankkeiden välinen suhde, jossa häntä ravistaa koiraa. ↙

TOMMY LINDGREN 
on arkkitehti ja kaupunkisuunnittelun lehtori Aalto-yliopistossa. Hän toimii suunnittelijana, kirjoittajana ja tutkijana keskittyen rakentamiseen ja kaupunkeihin.

---

1 Garden Helsinkiä käsittelevä osuus perustuu osin Kenen kaupunki? -pamfletissa julkaistuun, kirjoittajan omaan ”Puuhevonen eläintarhassa” -tekstiin. Harri Hautajärvi et al. (toim.): Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla. Docomomo Suomi-Finland 2021.

2 Kaupungin muuttunutta linjaa selittänee osittain myös pormestarin vaihdos vuonna 2021. Aikaisempi pormestari Jan Vapaavuori suhtautui hankkeeseen lämpimästi ja on myöhemmin ollut tukemassa sitä niin Olympiakomitean puheenjohtajana kuin vuodesta 2023 alkaen Garden Helsinki -kiinteistöhankkeen taustayhtiön hallituksen jäsenenä.

Lue Näyttämö-numeron muita juttuja →