Mainos
Kattava kirja tekoälyn periaatteista
Tekoälyn vallankumouksesta voi olla arkkitehdeille suurta etua, jos heillä on sen käytöstä selkeä suunta, esittää Yalen arkkitehtuurikoulun varadekaani ja Autodeskin entinen varatoimitusjohtaja Phil Bernstein.
Phil Bernstein: Machine Learning: Architecture in the age of Artificial Intelligence. RIBA Publishing 2022 (2. uudistettu painos 2025). 200 sivua.
Miltä arkkitehtuurin tulevaisuus näyttää tekoälyn aikakaudella? Machine Learning -kirjassa Phil Bernstein, Yalen arkkitehtuurikoulun varadekaani ja Autodeskin entinen varatoimitusjohtaja, tarjoaa kokonaisvaltaisen katsauksen arkkitehtuuriteknologian kehitykseen 1970-luvun lopulta nykypäivään ja spekuloi tekoälyn kehityksen mahdollisia vaikutuksia alalla.
Kirjassa tarkastellaan tekoälyn käyttöä arkkitehtuurissa kolmesta näkökulmasta: ensimmäisessä luvussa esitellään teoreettisia viitekehyksiä ja kuvataan arkkitehtuurin nykyisiä toimintamalleja. Toinen luku tarkastelee tekoälyä suhteessa lainsäädäntöön, koulutukseen ja talouteen, ja viimeisessä luvussa Bernstein esittää visionsa tulevaisuudesta.
Poikkeuksellisen kattavassa kirjassa ei käsitellä pelkästään tekoälyn nykykäyttöön liittyviä kysymyksiä vaan pohditaan syvällisesti sitä, miten meidän pitäisi suhtautua tähän yleistyvään teknologiaan. Bernstein on karismaattinen kertoja, joka jakaa viihdyttävästi henkilökohtaisia kokemuksiaan vuosikymmenien mittaiselta uraltaan käytännön suunnittelutyössä, myyntitehtävissä ja akateemisessa maailmassa. Hänellä on kuitenkin akateeminen taipumus luokitteluun, mikä näkyy lukuisina taulukoina ja kaavioina, joissa analysoidaan brittiläisten ja yhdysvaltalaisten käytäntöjen eroja, kuvataan eri teoreetikkojen suosimia termistöjä ja esitellään Bernsteinin omia pikkutarkkoja analyysejä. Toisinaan ne tuntuvat tarpeettomilta ja tekevät muutenkin monimutkaisesta aiheesta sekavan.
Bernstein on kuitenkin uskottava asiantuntija, ja hänen kirjansa sisältää arvokkaita oivalluksia. Hän hälventää pelkoja siitä, että tekoäly korvaisi arkkitehdit kokonaan, ja toteaa, että näin ei tule käymään vielä pitkään aikaan. Bernsteinin perustelut tämän pelon torjumiseksi ovat silmiä avaavia. Suuret kielimallit, kuten Chat GPT, ovat levinneet nopeasti, koska ne on koulutettu vuosikymmenien aikana Internetistä kerätyllä tekstimateriaalilla, jonka määrä on valtava. Arkkitehtuuriprojektien tiedot ovat puolestaan liian hajanaisia, epäyhtenäisiä ja järjestämättömiä, jotta niistä voitaisiin saada välitöntä hyötyä. Lähes jokaisella ohjelmalla on oma tiedostomuotonsa, ja datakokonaisuudet ovat harvoin älykkäästi tai johdonmukaisesti linkitettyjä edes yksittäisen projektin sisällä puhumattakaan toimistojen, alojen tai maiden välillä.
Arkkitehtuuriprojektien tiedot ovat nykyisellään liian hajanaisia, jotta niistä voitaisiin saada välitöntä hyötyä.
Bernstein esittää kuitenkin, että tekoälyn vallankumouksesta voi olla arkkitehdeille suurta etua, ja varoittaa, että ammattikunnan on navigoitava muutoksessa varovasti ja yhteistyössä koko rakennusalan kanssa. Hän katsoo, että arkkitehtien on oltava tässä suhteessa proaktiivisia ja että heillä on oltava selkeä suunta muutosten myllerryksessä.
Bernstein ehdottaa perustettavaksi yhteistä tietokantaa, johon koko maa voisi tallentaa rakennusdataa nimettömässä, yhdenmukaisessa ja käyttökelpoisessa muodossa. Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti, miten näitä tietoja voitaisiin käyttää alan tekoälymallien kouluttamiseen, jolloin arkkitehdit voisivat saada käyttöönsä asiantuntevaa tietoa, arvioida suunnitelmien säännöstenmukaisuutta, tehostaa rakentamista tai jopa ottaa käyttöön tekoälyohjelmoituja robotteja tietyissä rakentamiseen liittyvissä tehtävissä.
Ammatillisessa ympäristössä, jossa perinteinen eronteko arkkitehdin ja urakoitsijan välillä on liudentumassa, tällainen tietojen jakaminen ei ehkä ole niin kaukaa haettu ajatus – vaikka Bernstein myöntääkin, että keskenään kilpailevien yritysten välinen tiedonjako edellyttäisi valtavaa muutosta ajattelutavassa ja liiketaloudessa. Suomessa ympäristöministeriö on vastikään antanut asetuksen rakentamisen suunnitelmamallien ja viranomaiskatselmusten sisällöstä. Nyt Suomessa on siis lakisääteinen velvoite toimittaa kustakin rakennushankkeesta suunnitelmamalli tai koneluettavat tiedot rakennusvalvonnalle rakennuslupavaiheessa. Voisivatko nämä tiedot jonakin päivänä muodostaa perustan suomalaiselle rakentamisen tietokannalle?
Jos etsii ohjekirjaa tekoälyn integroimiseksi omaan työskentelyyn, tästä kirjasta ei ole paljon hyötyä, sillä Bernstein ei juurikaan käsittele suunnittelun nykykäytäntöjä. Pikemminkin Machine Learning tarjoaa arvokasta luettavaa tekoälyn puolestapuhujille ja päättäjille. Suomen Arkkitehtiliiton ja vastaavien eurooppalaisten organisaatioiden olisi viisasta ottaa siitä oppia. Kuten Bernstein kirjoittaa: ”Emme voi jättää näin tärkeää asiaa yksinomaan myyjien hoidettavaksi.”
Saatat kiinnostua myös näistä
Mainos
