Arkkitehti-lehden raadissa arvioitiin, mikä tekee arkkitehtuurista oululaista

Arkkitehti-lehden leikkimielisessä raatikeskustelussa pisteytettiin lehden uusimman numeron projektit niiden oululaisuuden perusteella. Keskustelu oli osa Oulun arkkitehtipäivien etko-ohjelmistoa.

Kello on jo kahdeksan torstai-iltana, mutta Oulun arkkitehtipäivien etkoille kulttuuritalo Valveelle kokoontunut useampikymmenpäinen yleisö jaksaa vielä odottaa illan viimeistä ohjelmanumeroa. Mies van der Rohe -palkinto on juuri jaettu Aaltosiilossa, ja seuraavaksi vuorossa on Arkkitehti-lehden raati, jossa tarkoituksena on antaa pisteitä oululaisille uudisrakennus- ja korjauskohteille.

Raatikeskustelun pyrkimyksenä ei ole löytää parasta tai huonointa oululaisrakennusta vaan arvioida kohteita leikkimielisesti niiden oululaisuuden perusteella. Tapahtuma toimii myös Arkkitehti-lehden tuoreimman, Oulu-teemaisen numeron julkistustilaisuutena.

Keskustelun kohteiksi ovat valikoituneet neljä Oulu-numerossa arvioitua rakennusta: Oulun keskustakirjaston korjaus (JKMM), Kontion koulun laajennus Kiimingissä (Alt Arkkitehdit), Nokian kampus Linnanmaalla (Arkkitehtitoimisto Ala) sekä palvelukortteli K21 Toppilansalmessa (Pave Arkkitehdit).

Raadissa rakennusten oululaisuutta arvioivat asteikolla yhdestä kymmeneen restauroinnin asiantuntija Helena Hirviniemi, Oulun koulun keskeisiin arkkitehteihin kuulunut Lauri Louekari, yliopisto-opettaja Matti Lakkala Oulun yliopistosta sekä oululaislähtöisen Jeesjesgood-kollektiivin jäsen, väitöskirjatutkija Anni Saviaro. Keskustelua vetää Arkkitehti-lehden päätoimittaja Kristo Vesikansa.

“Sisätiloihin kun menee, unohtaa ulkokuoren”

Ensimmäiseksi arvioitavana on Oulun keskustakirjaston korjaus (JKMM), joka saa kaikilta raatilaisilta täydet kymmenen pistettä.

Helena Hirviniemen mielestä kirjasto on lunastanut jakamattomasti paikkansa oululaisessa ympäristössä.

“Kirjaston arkkitehtuuri voi jakaa mielipiteitä, mutta itse rakennus, sen sisätilat ja tunnelma siellä edustavat positiivisella tavalla sitä, mitä pidetään hyvänä arkkitehtuurina”, Hirviniemi perustelee.

Lauri Louekarille kirjasto tuo mieleen sen rakentamisajankohdan 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, mikä oli samalla Oulun koulun arkkitehtuuriliikkeen syntyaikaa. Oulun koulun arkkitehdit halusivat luoda vastavoiman modernismille, korostivat paikallisuutta ja suosivat pientä mittakaavaa.

“Pidimme tolkuttomana, että tehdään tällaista tasakattoista ‘corbusieria’”, Louekari muistelee. “Mutta kirjastosta on sittemmin tullut mielipaikkojani Oulussa ja osa oululaisuutta.”

Louekarista rakennus on harvinaisen hieno sisältä, niin materiaaleiltaan, väreiltään kuin tunnelmaltaan.

“Sisätiloihin kun menee, unohtaa ulkokuoren, joka on yksinkertainen, suorastaan tyly. Rakennus elää kauniin, kolmiulotteisen sisätilansa varassa. Täytyy muistaa antaa kiitosta myös Nurmesniemelle: ilman hänen lämmintä kosketustaan tämä voisi olla aika karukin.”

Kirjaston sisustuksen on suunnitellut Antti Nurmesniemen toimisto.

Myös Oulussa opiskelleelle Matti Lakkalalle Saari-kirjasto edustaa oululaisuutta. Rakennusopin tunneilla saatiin kuulla anekdootteja siitä, miten huolellisesti kirjaston betonivalu aikoinaan tehtiin, Lakkala kertoo.

“Olisi kuulemma ollut halvempaa tasoittaa runko ja päällystää se lehtikullalla.”

Samaa tarinaa rakentamisen korkeasta laadusta kertoivat Lakkalan mukaan myös viime vuoden lopulla valmistunutta korjausta esitelleet työntekijät.

“Mikä voi olla oululaisempaa kuin Jaatisen suunnitelma”, perustelee Anni Saviaro täyttä kymppiään.

Marjatta ja Martti Jaatinen voittivat vuonna 1962 kilpailun uuden monumentaalikeskustan suunnittelusta Oulujoen suistomaisemaan. Suunnitelmaan kuuluivat muun muassa kaupunginteatteri (1972) ja keskustakirjasto (1982). Kaupungintalo ja virastotorni ovat jääneet toteuttamatta.

“Jos yhteisö ottaa sen omakseen, silloin se on oululainen”

Seuraavaksi raadin arvioitavana on Kontion koulun laajennus Kiimingin Alakylässä. Laajennus on oma rakennuksensa, ja se on tehty ristiin liimatusta massiivipuusta eli clt:stä. Rakennus on suunniteltu paikalta vuonna 2020 palaneen satavuotiaan hirsikoulun tilalle.

Kontion puukoulu saa keskustakirjaston tapaan kaikilta osallistujilta oululaisuudesta arvosanaksi kympin.

“On hauska huomata, että paikallisin voimin syntyy laadukasta rakentamista”, Matti Lakkala kehuu. “Kun kävin paikanpäällä, rehtori oli koulusta kauhean ylpeä ja tyytyväinen. Objektiivisesti katsottuna rakennushan on melko vaatimaton, mutta pienen kylän kouluna se on kokoaan merkityksellisempi.”

“Jos yhteisö ottaa rakennuksen omakseen, niin silloin se on minusta on oululainen”, Anni Saviaro sanoo. Hän on kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten laadukkaasti rakennus on sovitettu paikalle.

Helena Hirviniemi nostaa esiin, miten poikkeuksellinen ratkaisu nykyaikana on, että pientä koulua täydennetään lisärakennuksella. Ajan henki kun on, että pienet koulut lakkautetaan ja korvataan yhdellä suuryksiköllä.

“Identiteetiltään universaali”

Eniten keskustelua raatilaisissa herättää Nokian uusi kampus.

Lauri Louekari antaa rakennuksen oululaisuudelle arvosanaksi ykkösen, sillä hänestä se edustaa “yleismodernismia”. Sisätiloiltaan se tosin muistuttaa hieman keskustakirjastoa, Louekari pohtii.

“Ei kirjastonkaan arkkitehtuurissa ole mitään oululaista, sehän on vieras lintu siinä paikalla. Ehkä se on muuttunut oululaiseksi, koska se on ollut kymmeniä vuosia kaupunkilaisten käytössä. Mutta tämän [Nokian kampuksen] voisi siirtää minne vaan ja se säilyttäisi kvaliteettinsa ja ominaisuutensa samanlaisena.”

Louekarista rakennuksen “hienoudet” ovat muualla kuin paikallisuudessa, vaikka suunnittelijoista Antti Nousjoki onkin opiskellut arkkitehdiksi Oulussa.

Myös Helena Hirviniemi pitää rakennusta pikemminkin universaalina kuin paikallisena ja antaa siksi sille arvosanaksi viisi. Arkkitehtoniselta laadultaan rakennus on korkeatasoinen, Hirviniemi lisää.

Lakkalan mielestä rakennus on kympin arvoinen, sillä Nokia on niin oululainen juttu.

“Ouluun mahtuu hyvin myös tällainen identiteetiltään universaalimpi rakennus, sekin on yksi puoli Oulua.”

Anni Saviaro kertoo päätyneensä pitkän pohdinnan jälkeen ykköseen, mutta olisi yhtä hyvin voinut antaa rakennukselle kympin.

“Tämä on nyt hiukan kärjistetysti sanottu, mutta rakennushan luo todella huonoa ympäristöä. Sinänsä se on tosi oululainen: valtavien parkkikenttien ja moottorieiden ympäröimä, yksityisautoilun varaan rakennettu peltihalli. Ihmisiä asuu kerrostaloissa siinä vieressä, voitteko kuvitella, he joutuvat joka päivä katsomaan tällaista ympäristöä!” 

“Ouluhan haluaa olla hyvin yritysmyönteinen kaupunki, yritykset saavat täällä tehdä mitä tahansa. Kaavat runnotaan nopeasti läpi ja metsää tuhotaan. Parkkipaikka on todella oululaista, niin että kyllä tästä voisi antaa kympin!”

Saviaron vuodatus saa yleisöltä spontaanit aplodit.

“Mukava nähdä erikoisempia kohteita”

Viimeisenä arvioitavana on K21-palvelukortteli Toppilansalmen entisellä satama-alueella. Vanhaan rikkivarastohalliin on rakennettu asuntoja sekä hoivakoti ja liiketiloja. 

Saviaro antaa rakennukselle kahdeksikon. Hänestä on hienoa, ettei rakennusta purettu, mutta vasta aika näyttää, miten se toimii, Saviaro toteaa. 

Matti Lakkala jatkaa kymppilinjalla. Korttelin oululaisuus nousee hänestä sekä siitä, että muutoksen suunnitellut Pave Arkkitehdit on paikallinen toimisto että tavasta, jolla rakennuksen hahmo on säilytetty.

“Oululaisena minusta on mukava kulkea kaupungilla ja nähdä kohteita, jotka ovat arkkitehtuuriltaan vähän erikoisempia”, Lakkala sanoo.

Lauri Louekari antaa palvelukorttelin oululaisuudelle viitosen. Olemassa olevan rakennuksen massan ja hahmon säilyttämisen vuoksi rakennukselle voisi antaa kympinkin, mutta sisätilat näyttävät synkeiltä, Louekari perustelee.

“Jos toiminnot on kätketty laatikkomaisen ja säleiköllä suljetun massan sisään, voiko siitä syntyä hyvää asumista ja hyviä hoivatiloja”, Louekari pohtii.

Helena Hirviniemeltä rakennus saa kahdeksan pistettä, koska se tukee vanhan satamamiljöön säilyttämistä. Hän kuitenkin harmittelee, että rakennus jouduttiin purkamaan lähes kokonaan.

“Transformaatio on ajatuksena hyvä asia, mutta uudet käyttömuodot pitäisi valita niin, että ne istuisivat vanhaan rakennukseen kevyemmillä toimenpiteillä”, Hirviniemi sanoo.

Raatikeskustelun lopputulos on selvä ilman pisteiden laskemistakin: oululaisuuden asteella mitattuna jaetulle ykkössijalle nousevat keskustakirjaston korjaus ja Kontion koulun lisärakennus.

Pisteitä tärkeämmäksi nousee kuitenkin kysymys siitä, mikä tekee arkkitehtuurista oululaista. Keskustelun perusteella sitä ovat ainakin vanhojen rakennusten hahmon säilyttäminen, paikallinen ammattitaito ja yhteisön hyväksyntä, laadukas rakentaminen – mutta myös parkkikentät ja peltihallit.