Pimeys on vaihtoehto myös kaupungissa

Hyviä valaistusolosuhteita varten ei tarvitse aina rakentaa mitään, ainoastaan vähentää, sanoo valoa ja pimeää tutkiva apulaisprofessori Henrika Pihlajaniemi Oulun yliopistosta.

”VALOA ON MAAILMASSA LIIKAA. Tämä on tapahtunut osin vahingossakin, kun on siirrytty valkoiseen led-valaistukseen. Pimeällä ihminen näkee valkoista valoa tehokkaammin kuin oranssia, koska silmä siirtyy mesooppisen eli hämäränäön alueelle.

Ongelma näkyy myös kulttuuriperintökohteissa, joita tutkimme viime vuonna käynnistyneessä Art of Darkness -hankkeessa. Nykytila on oikeastaan kaksijakoinen: kulttuuriperintöympäristöjen arvoja pilataan joko täydellisen tasaisella ylivalaisulla, jolloin paikan hierarkia ja piirteet häviävät, tai sitten uudella helposti saatavilla olevalla teknologialla pyritään tekemään taidokas valaistus ja päädytään tekemään liikaa, kun paikan ymmärtäminen puuttuu.

Hankkeessa tutkimme pimeän arvoja kunnioittavaa valaistusta eri puolilla Eurooppaa viidessä kaupungissa Montpellieristä Ouluun, 50 tutkijan voimin. Keräämme tietoa ja teemme sekä pysyviä että väliaikaisia valaistusprojekteja. Esimerkiksi Kööpenhaminassa valaisemme Gruntvigin kirkkoa ja sen ympäristöä. On kiinnostava päästä näkemään, millaisia eroja pohjoisen ja eteläisen Euroopan välillä on valon ja pimeän kokemisessa.

On joka tapauksessa selvää, että yhdellä ratkaisulla ei voi palvella kaikkia, sillä ihmisten kokemukset ovat niin yksilöllisiä, kuten meille selvisi Oulun Pikisaaressa. Osana hanketta olemme suunnitelleet osallistavasti saareen rantaa kiertävän valotaidepolun, joka valmistuu syksyksi 2026. Polun varrelle rakennetaan pysyviä valaistuspisteitä, jotka samalla palvelevat tekniikallaan ja sähkönsyötöllä valotaidetta, väliaikaisia projekteja ja tapahtumia.

Saaren asukkaat ja siellä työskentelevät taiteilijat, joille Pikisaari oli tuttu, halusivat jättää polun ilman valoa. Heille oli tärkeää säilyttää mahdollisuus oikean pimeän kokemiseen näin lähellä keskustaa. Paikkaa tuntemattomilta taas tuli vahva palaute, ettei polulle mene, jos valoa ei ole. Tämän myötä konseptia kehitettiin niin, että kaikki valo mitä paikkaan tuodaan on väliaikaista ja käyttäjän itse hallittavissa. Valot laitetaan itse päälle polun alusta, ja lämpimän valkoisen valon rinnalla vaihtoehtona on myös luontoystävällisempi, oranssinpunaista spektriä käyttävä amber-valo. Vaikka joku muu olisi jo laittanut valot päälle, itselleen voi kuitenkin valita pimeän aallon, jolloin saa henkilökohtaisesti kulkea pimeässä. On kaunis ajatus, että valo olisi aina käyttäjän tuomaa.

Olen tutkinut valoa eri muodoissaan jo 30 vuotta ja tehnyt yhteistyötä kuntien ja kaupunkien kanssa. Yksi ongelma on, että eri yksiköiden työ on vaikea saada kulkemaan linjassa. Samaan aikaan edistetään esimerkiksi esteettömyyttä ja valaistustasoa ollaan kasvattamassa, ja toisaalla pyritään vähentämään valaistusta vaikkapa luonnon vuoksi. Oulussa esimerkiksi pyöräbaanavillitys jyrää alueita läpi. Ne ovat kuin kirkkaasti valaistuja moottoriteitä eivätkä ota huomioon ympäröivää kulttuuriympäristöä.

Lisäksi valaistukseen tarvittaisiin uusia standardeja. Kansainvälisen valaistuskomissio CIE:n laatimissa kävelijöiden ja pyöräilijöiden reittien valaistussuosituksissa huomioidaan vain märän ja kuivan asfaltin vaikutus tarvittavaan valaistustasoon. Olen ehdottanut, että vaihtoehtona voisi olla myös lumipeite, minkä olemme tutkimuksissamme havainneet muuttavan valon tarpeen täysin.

Valon etuna on, että se ei ole pysyvää. Valo olisi helppo asia kokeiluille, sitä voi himmentää ja sen voi sammuttaa. Entä jos vain laitetaan valot pois kolmeksi kuukaudeksi joltain reitiltä tai jostakin paikasta ja katsotaan, mitä tapahtuu?”

Art of Darkness as Cultural Heritage of Urban Landscape -hanketta (2025–2027) koordinoi Oulun yliopisto ja rahoittaa Horisontti Eurooppa -ohjelma 3,86 miljoonalla eurolla. Mukana ovat Oulun kaupunki, Eindhovenin teknillinen yliopisto (Alankomaat), Bolognan yliopisto (Italia), Aalborgin yliopisto (Tanska), Tallinnan teknillinen yliopisto sekä Tallinnan kaupunki (Viro), Montpellierin metropolialue (Ranska), kansainvälinen kaupunkivalaistusjärjestö LUCI (Ranska) ja Suomen valotaiteen seura FLASH.