Jos Arkkitehtuurin Finlandia -palkinto jaettaisiin pelkästään rakennustaiteellisin kriteerein, valinta olisi helppo

Neljästä ehdokkaasta kolmella ansiona on korkeatasoisen arkkitehtuurin lisäksi määrätietoinen pyrkimys kestävään rakentamiseen, kirjoittaa päätoimittaja Kristo Vesikansa.

Tänään julkistetut Arkkitehtuurin Finlandia -palkintoehdokkaat tarjoavat jälleen jokasyksyisen mahdollisuuden spekuloida, mitä ehdokaslista kertoo suomalaisen nykyarkkitehtuurin tilasta ja sen koonneen esiraadin arvostuksista. Raadin ovat tällä kertaa muodostaneet kolme arkkitehtuurin professoria eri yliopistoista – Panu Savolainen Aallosta, Anssi Lassila Oulusta ja Sofie Pelsmakers Tampereelta – sekä arkkitehti Miia-Liina Tommila.

Listalta löytyy neljä hyvin eri tyyppistä rakennusta: Avarrus Arkkitehtien suunnittelema asuinkerrostalo Helsingin Muurarimestari, Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin ja Mer Arkkitehtien suunnittelemat Kuusijärven savusaunat Vantaalla, JKMM Arkkitehtien suunnittelema Porin ruotsinkielisen kulttuurisäätiön Skib-kampus ja Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen suunnittelema The Lost Shtetl -museo Šeduvan kylässä Liettuassa. 

Ehdokkaiden suunnittelijoista kaksi on vakiomenestyjiä: JKMM:llä on tilillään jo kaksi Finlandia-voittoa ja ylivoimaisesti eniten ehdokkuuksia, ja Lahdelma & Mahlamäellä on yksi voitto ja yksi ehdokkuus. Myös Avarrus on ollut ehdolla kerran aiemmin, kun taas Talli ja Mer saivat kohteensa nyt ensimmäistä kertaa listalle. 

Huomionarvoista on sekin, että nämä kaikki ovat perinteisiä arkkitehtiomisteisia toimistoja. Monialalaisten konsulttitoimistojen ja pääomasijoittajien toimesta viime vuosina syntyneet yhteenliittymät eivät ole kohteitaan Finlandia-ehdokkaiksi toistaiseksi saaneet.

Listaa tarkastellessa herää ensimmäiseksi ajatus, että nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus palata ikään kuin palkinnon alkupisteeseen: ensimmäinen Finlandia-voittaja vuonna 2014 oli Lahdelma & Mahlamäen suunnittelema Puolan juutalaisten historian museo Varsovassa, ja saman toimiston suunnittelema The Lost Shtetl käsittelee juutalaisten traagista historiaa hyvin samankaltaisella otteella.

Pelkistetyistä aumakattoisista volyymeistä koostuvan kompleksin voi ajatella unenomaiseksi muistumaksi toisessa maailmansodassa saksalaisten määräyksestä hävitetystä juutalaiskylästä, ja sen sisältä löytyy samankaltaisia toivon ja epätoivon tuntemuksia herättäviä tiloja kuin Varsovan museosta.

Kestäviä ratkaisuja

Jos ehdokkaita arvioitaisiin pelkästään rakennustaiteellisin kriteerein, The Lost Shtetl olisikin epäilemättä kiistaton voittaja. Nykyhetken maailmanpoliittisessa tilanteessa asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, ja holokaustimuseo saattaa osoittautua liian tulenaraksi aiheeksi, vaikka sillä ei suoria Israel-kytköksiä olisikaan.

Kolmen muun ehdokkaan ansioina on korkeatasoisen arkkitehtuurin lisäksi määrätietoinen pyrkimys kestävään rakentamiseen.

Varsinaisia korjauskohteita ei tällä kertaa ole mukana, mutta Porin kampukseen sisältyvät myös 1930- ja 1960-lukujen koulurakennusten korjaukset. Aikansa arkirakentamista edustavat osat jäävät kuitenkin auttamatta massiivipuurakenteisen uudisosan, kulttuurikeskus Fiinin varjoon. Viimevuotisen Finlandia-voittajan, Anttinen Oiva Arkkitehtien suunnitteleman Katajanokan Laiturin tavoin vaaleat puupinnat on säästetty sisätiloihin, tiilestä ja pronssista tehdyn ulkokuoren täydentäessä kadunkulman tyylikkään eleettömästi.    

Taitavien arkkitehtien ohella korkeatasoinen lopputulos on vähintään yhtä paljon valistuneen rakennuttajan ansiota, jollaiset julkisessa rakentamisessa ovat valitettavasti käyneet kovin harvinaiseksi. Vakavarainen ruotsinkielinen säätiö on nähnyt rakennuksen pitkäaikaisena sijoituksena, panostanut sen suunnitteluun, viimeistelyyn ja taiteeseen sekä avannut osan tiloista kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Kunpa tällaisia tilaajia löytyisi enemmän.  

Jos Skib-kampusta voi pitää hyvänä esimerkkinä kestävän rakentamisen valtavirrasta, jossa kestävyysmurros pyritään ratkaisemaan teollisen rakentamisen keinoin, edustavat Kuusijärven savusaunat täysin vastakkaista lähestymistapaa. Siinä polkua kestävään tulevaisuuteen etsitään vuosisatojen aikana kestäviksi osoittautuneista rakennustavoista. 

Hirsirunkoineen ja viherkattoineen sauna onkin arkaistisin rakennus, joka on tähän mennessä päässyt Finlandia-ehdokkaaksi. Pari yleistä saunaa on toki ollut aiemminkin listalla, mutta niiden muotokieli on ollut enemmän sukua ajankohdan julkisille rakennuksille kuin ikiaikaisille saunaperinteille. 

Poikkeuksellista asuntorakentamista

Myös masardikattoinen Muurarimestari venyttää käsitystä siitä, mitä Finlandia-esiraadit ovat tähän saakka pitäneet hyväksyttävänä arkkitehtuurina. Ehdokaslistoilla ei nimittäin ole aiemmin nähty rakennuksia, joissa olisi viljelty yhtä suoria historisoivia aiheita. Herääkin kysymys, miksi uraauurtava rakennus huolittiin ehdokaslistalle vasta nyt, kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen. Löytyykö selitys esiraadin kokoonpanon muutoksista, laadukkaiden asuntokohteiden vähäisyydestä vai yleisestä ilmapiirin muutoksesta?

Toisaalta Muurarimestari poikkeaa myös uustraditionalistisen arkkitehtuurin valtavirrasta siten, että sen ulkoasu on loogista seurausta perinteisistä rakennustavoista, kuten massiivitiilimuureista ja painovoimaisesta ilmanvaihdosta. Päämotiivina niiden käyttöön on epäilemättä ollut rakenteiden pitkäikäisyys ja vikasietoisuus, mutta tuloksena on myös monia nykypäivän asuntorakentamisessa poikkeuksellisia kvaliteetteja, kuten kahteen suuntaa avautuvia pienasuntoja ja alakatoista vapaita asuinhuoneita. Kompromisseja on toki täälläkin jouduttu tekemään, ilmeisimpänä betonista valettu pilari-laattarunko.

Tämän päivän asuntorakentamiselle kuvaavaa on sekin, että Muurarimestari oli mahdollista toteuttaa vain siksi, että arkkitehdeilla oli rohkeutta ryhtyä itse kerrostalon rakennuttajiksi.

Mikä näistä neljästä keskenään kovin erilaisesta ehdokkaista miellyttää eniten palkinnon valitsijaa, Eurooppa-tutkija Timo Miettistä, selviää 5. lokakuuta, jolloin Arkkitehtuurin Finlandia -voittaja julkistetaan.

Kristo Vesikansa on Arkkitehti-lehden päätoimittaja.