Kuusijärven savusaunojen suunnittelijat eivät halunneet lisätä luontoalueen ”esteettistä kuormaa”

Tämän vuoden Finlandia-voittajan kauneus löytyy syvemmältä kuin pintakiillosta, suunnittelijat uskovat. Savusaunahanke ”ei huuda omaa olemassaoloaan, vaan haluaa enemmänkin olla näyttämö ihmisten kohtaamiselle”, arkkitehti Jenni Hölttä sanoo.

Neljä naista istuu kanssani kahvilan pöytään Kuusijärven luonto- ja virkistysalueella Itä-Vantaalla. Nelikko on edellisellä viikolla saanut tietää, että heidän lähistölle suunnittelemansa savusaunat ovat voittaneet Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon.

Projekti on kahden helsinkiläisen arkkitehtitoimiston, Mer Arkkitehtien ja Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimistotoimisto Tallin yhteistyötä. Mer Arkkitehtien Julia Hertell on toiminut hankkeen rakennussuunnittelijana ja Kaisa Riippi projektiarkkitehtina. Tallin Jenni Hölttä on puolestaan vastannut pää- ja rakennussuunnittelusta, ja Minna Lukander toimi pääsuunnittelijana lupavaiheessa.

Arkkitehdit sanovat olleensa iloisesti yllättyneitä kuultuaan voitoista.

”Tämä hanke ei ehkä ole kauneuskilpailun ilmiselvä voittaja, vaan sen kauneus piilee rakennusta käytettäessä esiin nousevissa asioissa. Se ei huuda omaa olemassaoloaan niin kovaa, vaan haluaa enemmänkin olla näyttämö ihmisten kohtaamiselle”, Jenni Hölttä selittää.

Voiton merkitystä lisää entisestään se, että kaikki ehdolla olleet kohteet olivat erittäin korkeatasoista arkkitehtuuria.

Aivan täytenä yllätyksenä voitto ei kuitenkaan tullut, sillä saunat saivat paljon positiivista huomiota, kun ehdokkaat julkistettiin syyskuun alussa.

Tilauksessa korkeatasoista arkkitehtuuria

Vaikka suositun ulkoilukohteen saunojen ja inforakennuksen suunnittelusta ei järjestetty arkkitehtuurikilpailua, oli korkeatasoinen arkkitehtuuri tilaajan eli Vantaan kaupungin tavoitteena alusta saakka. Arkkitehdit valittiin kilpailutuksen kautta, jossa referenssikohteiden laatupisteiden painoarvo oli 70 prosenttia ja tarjoushinnan 30 prosenttia. Arkkitehdit pitävät sitä erinomaisena tapana varmistaa arkkitehtuurin laatutaso.

Hölttä antaa Vantaan kaupungille kiitosta myös määrätietoisesta pyrkimyksestä panostaa kestävyyteen, mistä syystä esimerkiksi löylyhuoneet rakennettiin massiivihirrestä. Kaupunki myös kannusti viherkattojen käyttöön asemakaavamääräysten, vihertehokkuuslaskurin ja viherkertoimien kautta.

Toimistot päättivät jättää kilpailutukseen yhteisen tarjouksen, koska molemmilla oli ennestään yksi sopiva referenssikohde ja kokemusta toimivasta yhteistyöstä: myös viime vuonna valmistunut Pasilan peruskoulu Helsingissä on Mer Arkkitehtien ja Tallin käsialaa.

Täysin kivuttomasti ei tämäkään hanke silti syntynyt. Saunoissa ja pesutiloissa on paljon teknisesti vaativia rakenteita, ja budjettiin piti lisäksi sisällyttää laajoja infratöitä. Kustannusten kanssa kamppailtiinkin koko suunnitteluprosessin ajan, ja noin 350 neliön kokoisen hankkeen 3,3 miljoonaan euroon kohonneet kokonaiskustannukset ovat tuottaneet lukuisia klikkiotsikoita eri medioissa.

Kaisa Riipin mukaan arkkitehtien piti säästökierrosten aikana puolustaa suunnitelmansa ydintä, jotta käsityön jälki ja lopullinen käyttökokemus pystyttiin säilyttämään laadukkaan tuntuisena. 

”Se oli haastavaa, mutta tuntui, että suunnitelma myös parani paljon prosessin aikana.”

Voittajana ensimmäistä kertaa sauna

Suomeen on reilun kymmenen viime vuoden aikana rakennettu monia arkkitehtuuriltaan korkeatasoisia julkisia saunoja, ja muutama niistä on päässyt myös Arkkitehtuurin Finlandia -ehdokkaiksi. Kuusijärven savusaunat ovat kuitenkin ensimmäinen julkinen sauna, joka on palkinnon voittanut.

Siinä missä monet uusista julkista saunoista sijoittuvat erittäin kaupunkimaisiin ympäristöihin, on Kuusijärven saunojen ympäristönä idyllinen järvimaisema Sipoonkorven kansallispuiston reunalla. Luonnonläheinen sijainti ja se, että kyse oli nimenomaan savusaunoista, kannustivat ammentamaan arkkitehtuuriin aiheita syvältä suomalaisesta perinteestä, mutta samalla tekemään niistä tämän päivän tulkintoja.

Toinen keskeinen lähtökohta oli Kuusijärvellä ennestään vallinnut savusaunakulttuuri, jota arkkitehdit halusivat vahvistaa ja voimistaa.

”Emme tulleet tyhjään paikkaan, vaan oma henki oli jo olemassa”, Hölttä toteaa. 

Alueen asemakaavan pohjana on Avanto Arkkitehtien ja Loci Maisema-arkkitehtien vuonna 2019 laatima viitesuunnitelma, jossa esimerkiksi haastattelupaikkana toimivan kahvilan paikalle oli sijoitettu näyttävä S-kirjaimen muotoinen rakennusryhmä.

Arkkitehdeista tuntui kuitenkin luontevammalta sovittaa uudisrakennus järvimaisemaan ja olemassa oleviin rakennuksiin.

”Kuusijärven alue on jo aika rakennettu, joten emme halunneet lisätä rakentamisen kuormaa esteettisestä näkökulmasta”, Julia Hertell selittää.

Hölttä lisää, että maailman henki on myös muuttunut viitesuunnitelman laatimisen jälkeen. 

”Nyt toivomme, että tämä mittakaava säilyisi. Ehkä sen ‘vaun’ voisi jättää jonnekin muualle.”

Paloturvallisuus ohjasi suunnittelua

Kukaan arkkitehdeista ei ollut aiemmin suunnitellut savusaunaa, joten ensin piti opiskella rakennustyypin lainalaisuudet tutkimalla kirjallisuutta ja käytössä olevia saunoja. Paljon hyötyä oli myös Riipin kokemuksista perheen mökillä olevan savusaunan lämmittämisestä.

”Lisäksi haastattelimme täällä Kuusijärvellä kaikki huoltajat ja lämmittäjät, jotta saimme heiltä kaiken mahdollisen tiedon”, Riippi lisää.

Savusaunan suunnitteluun ei kuitenkaan ole valmiita malleja, vaan jokainen sauna pitää räätälöidä rakennuspaikan ja löylyhuoneen koon ehdoilla.

”Vähän jännitimme, miten saunat oikeasti toimivat, mutta kaikki on mennyt tosi hyvin,” Riippi sanoo.

Yksi savusaunojen suunnittelun olennaisimmista kysymyksistä on väistämättä paloturvallisuus, ja Kuusijärvellä lisähaastetta toi lisäksi sijainti kansallispuiston kupeessa. Tulipalot ovat aiheuttaneet tuhoja Kuusijärven vanhoissa savusaunoissa ainakin vuosina 2011, 2016 ja 2025. Uusien saunojen löylyhuoneisiin rakennettiin tästä syystä kaksi sisäkkäistä hirsiseinää, joiden välissä on paloeristys.

Paloturvallisuus ohjasi myös jakamaan kokonaisuuden kolmeksi erilliseksi rakennukseksi: puku- ja pesuhuoneeksi ja kahdeksi löylyhuoneeksi, joista toiseen on esteetön kulkuyhteys. Rakennuksesta toiseen kuljetaan ulkokautta laiturimaisia kulkutasoja pitkin. Pienimittakaavaisuus helpotti myös kompleksin sovittamista metsäiseen rinteeseen.

Vaikka kaikki kolme rakennusta näyttävät ulkoa samanlaisilta, poikkeavat ne rakenteiltaan merkittävästi toisistaan. Kennotiilirakenteinen ja koneellisella ilmanvaihdolla varustettu puku- ja pesuhuonerakennus on teknisesti uimahallitasoa, kun taas löylyhuoneissa on hirsirunko ja painovoimainen ilmanvaihto.

Saunat lämpiävät päivittäin, mutta kovan käytön ei haluttu sanelevan liikaa arkkitehtuuria.  

”Emme halunneet lähteä laitosmaisuus edellä, vaan päinvastoin tarjota elämystä näinkin kovalla kulutuksella olevalle paikalle”, Lukander selittää. 

Suunnittelu moninaistuu

Vaikka Suomi on kansainvälisesti ollut uranuurtaja arkkitehtisuunnittelun tasa-arvoistumisessa, Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon historiasta ei löydy kovin montaa voittajaa, jonka keskeiset suunnittelijat olisivat olleet naisia. Kuusijärven saunat moninaistavat siinäkin mielessä palkittujen joukkoa. 

Kysymykseen, onko naisvoittoisella suunnitteluryhmällä ollut vaikutusta lopputulokseen, ei nelikolta kuitenkaan löydy selkeää vastausta. Se ainakin on selvää, että suunnitteluprosessi on luonteeltaan erilainen kuin miesvetoisissa suunnitteluryhmissä.

”Me naiset keskustelemme ehkä enemmän ja haemme yhdessä ratkaisua”, Lukander kiteyttää.

Riippi sanoo tiiviin vuorovaikutuksen olleen tunnusomaista myös Kuusijärven saunojen suunnitteluprosessille.

”Kun on ollut pieni porukka, on ollut helppo keskustella kaikista päätöksistä matalalla kynnyksellä. Suunnitelma on muuttunut paljon projektin aikana, kun olemme koko ajan jumpanneet ja kyseenlaistaneet ja sitten tykästyneet johonkin ja uudelleen kyseenalaistaneet, onko tämä nyt se paras ratkaisu.”

”Eikä se sitä tarkoita, että jos miehet tulevat kuvioihin, asiat jotenkin vaikeutuisivat. Kommunikaatio ehkä vain muuttuu erilaiseksi”, Hölttä pohdiskelee.

”Niin, onko sillä lopulta enemmän väliä, olemmeko miehiä vai naisia, vai sillä, millaisia ihmisiä olemme”, Riippi toteaa.

Pienet toimistot pärjäävät yhteistyöllä

Suomalaista arkkitehtitoimistokenttää ovat viime vuosina leimanneet yhdistymiset ja omistuksen siirtyminen toimistojen vetäjiltä pääomasijoittajille ja monialaisille konsulttitoimistolle. Samanaikaisesti kiristyneet referenssivaatimukset ovat tehneet suunnittelutarjousten tekemisestä yhä hankalampaa pienille toimijoille.

Minna Lukander myöntää, että pienehköjen toimiston näkymät ovat kaventuneet, kun niiden kanssa toimeksiannoista kilpailevat suuret konsulttitalot monipuolisine referensseineen. Tästä syystä Talli on loppuvuodesta yhdistymässä A-konsulttien kanssa, jonka kanssa se on tehnyt pidempään yhteistyötä. Toimiston omistus on kuitenkin jäämässä nykyisten osakkaiden käsiin.

Toinen keino pärjätä kilpailussa on tehdä yhteistyötä muiden pienten toimijoiden kanssa, kuten Mer ja Talli ovat toimineet Kuusijärven saunojen tapauksessa. Hölttä uskoo tällaisen yhteistyön yleistyvän jatkossa myös hieman suurempien toimistojen kesken.

”Oli myös kiinnostavaa, että mikään tämän vuotisista Arkkitehtuurin Finlandia -ehdokkaista ei ollut näiden konsulttitalojen työtä. Ehkä sekin kertoo jostain”, hän lisää.

Laadukas ja kustannustehokas lopputulos ei siis ole riippuvainen toimiston koosta tai referenssien määrästä, kuten Hertell lopuksi muistuttaa.

Suomen Arkkitehtiliiton myöntämä Arkkitehtuurin Finlandia -palkinto jaettiin 5.10. Tuomarina toimi tänä vuonna Eurooppa-tutkija Timo Miettinen, joka valitsi voittajan ammattilaisraadin asettamien ehdokkaiden joukosta.