ark
Finlandia-talon peruskorjauksessa haluttiin vaalia 1970-luvun tunnelmaa ja välttää uuden ajallisen kerrostuman syntymistä. Hienovaraisissa muutoksissa piilee kuitenkin samalla riski alkuperäiselle arkkitehtuurille.
1970-luvun toimistotalon korjauksessa käytettiin uudelleen poikkeuksellisen paljon vanhoja rakennusosia.
Studio Puisto sovitti uuden uimahallin eläinpuiston ja 1970-luvun hotellin kirjavaan ympäristöön.
Mediassa ja ihmisten puheissa toistuu väite, ettei 1970-luvun rakennuksia suunniteltu kestämään kuin kolmekymmentä tai viisikymmentä vuotta. Mistä uskomus on lähtöisin? Voiko siinä olla perää?
Kun toimistorakennusta ei ole suojeltu, sen säilyttämisestä tai purkamisesta päättää omistaja. Ratkaisevaa on, näkeekö hän siinä muutakin kuin ajastaan jääneen rakennusmassan.
Purettaessa vanhoja ostareita ei pelkästään menetetä laadukasta arkkitehtuuria, vaan myös palveluita, poikkeuksellista kulttuuria ja kansantaloutta, näkee Juhana Heikonen.
Juha Leiviskän arkkitehtuurissa valo muuttuu ja ilmentää ajankulua. Vaikutelma syntyy systemaattisemmista suunnitteluperiaatteista kuin usein on ajateltu.
1960–1970-lukujen lähiöiden korjaaminen, täydentäminen ja uudistaminen on polttava kysymys ympäri Eurooppaa. Kolme esimerkkiä näyttävät, miten ongelmaa on ratkottu naapurimaissamme Ruotsissa ja Tanskassa.
1950–1980-luvun asuinalueet muodostavat suuren osan suomalaisista kaupungeista. Kysyimme suurimpien kaupunkien suunnittelijoilta, miten lähiöitä kehitetään kaupungeissa juuri nyt.
Kaupunki, jossa on tilaa sekä ihmisille että luonnolle, voi löytyä kerrostalojen ja omakotitalojen välimaastosta. Asuma-tutkimushanke tarjoaa uuden vertailukohdan kaupunkirakenteen optimaaliselle tehokkuudelle.
1960–1990-luvuilla rakennetun kaupungin ja siltä nopeasti tilaa vaativien, suurten ja näyttävien rakennushankkeiden välille on syntynyt 2020-luvun Espoossa voimakas kaupunkitilallinen jännite. Valokuvaaja Henri Salonen kuvasi kaupungin muutosta.
Arkkitehti voi käyttää ammattitaitoaan myös siihen, että yhä useamman tarpeet tulevat huomioiduksi kaupunkisuunnittelussa. Elonkirjon kaupunki -projektissa varjokaavoilla taklataan sekä virallisten osallistamisprosessien että kaupunkiaktivismin puutteita.
Ymmärrämmekö varmasti, miksi museo tarvitsee kokonaan uuden, sadan miljoonan euron arvoisen rakennuksen? kysyvät Pedro Aibéo ja Marc Linder.
Lähiöitä on pyritty uudistamaan jo puoli vuosisataa. Tulokset ovat olleet epätasaisia.
Viileän tyylikäs Vuosaaren biolämpölaitos kulkee modernin tehdasarkkitehtuurin jalanjäljissä.
