Viidenkymmenen vuoden myytti
Mediassa ja ihmisten puheissa toistuu väite, ettei 1970-luvun rakennuksia suunniteltu kestämään kuin kolmekymmentä tai viisikymmentä vuotta. Mistä uskomus on lähtöisin? Voiko siinä olla perää?
Konttorien kohtalo
Kun toimistorakennusta ei ole suojeltu, sen säilyttämisestä tai purkamisesta päättää omistaja. Ratkaisevaa on, näkeekö hän siinä muutakin kuin ajastaan jääneen rakennusmassan.
Valon mestarin työkalut
Juha Leiviskän arkkitehtuurissa valo muuttuu ja ilmentää ajankulua. Vaikutelma syntyy systemaattisemmista suunnitteluperiaatteista kuin usein on ajateltu.
Kolme pohjoismaista lähiöuudistusta
1960–1970-lukujen lähiöiden korjaaminen, täydentäminen ja uudistaminen on polttava kysymys ympäri Eurooppaa. Kolme esimerkkiä näyttävät, miten ongelmaa on ratkottu naapurimaissamme Ruotsissa ja Tanskassa.
Muuttuvat lähiöt – näkökulmia Suomen suurimmista kaupungeista
1950–1980-luvun asuinalueet muodostavat suuren osan suomalaisista kaupungeista. Kysyimme suurimpien kaupunkien suunnittelijoilta, miten lähiöitä kehitetään kaupungeissa juuri nyt.
Kuvaessee: Spektaakkelin varjossa
1960–1990-luvuilla rakennetun kaupungin ja siltä nopeasti tilaa vaativien, suurten ja näyttävien rakennushankkeiden välille on syntynyt 2020-luvun Espoossa voimakas kaupunkitilallinen jännite. Valokuvaaja Henri Salonen kuvasi kaupungin muutosta.
Itselle tehty
Kun arkkitehti tai tilaaja rakentaa asuinkerrostalon itselleen, syntyy usein perusasuntotuotantoa kiinnostavampia kokonaisuuksia – esimerkiksi teatteriyhteisön tukikohta tai arkkitehtuurilehden toimituksen ja asunnon yhdistelmä.
Kohti yhteisasuntosuunnittelua
Yhteisasuminen haastaa totutut hyvän asuntosuunnittelun periaatteet.
Sosiaalipalatsin toteutunut utopia
1800-luvun Ranska ja pieni Guisen kaupunki noin 200 kilometriä Pariisista pohjoiseen tarjoavat inspiraatiota yhteisöllisemmille asumisen ideoille.