Julkaistu lehdessä 4/2020 - Empatia

Haastattelu

Tehtaan hengessä

Valtion vanha margariinitehdas Helsingin Etelä-Hermannissa on ollut enimmäkseen tyhjillään siitä saakka, kun tehdas päätettiin sulkea vuonna 1992. Nyt seinien sisässä on  31 asuntoa, joissa on häivähdys pariisilaistunnelmaa.

Arkkitehdit KAROLIINA HOPPU ja MINNA LUKANDER, miten halusitte arkkitehteina lähestyä margariinitehtaan muuttamista asunnoiksi?

Joustavasti – kunnioittaa ja suojella vanhaa tehdasrakennusta, mutta samalla mahdollistaa asumisen tarvitsemat muutokset. Tavoitteena oli luoda ennen kaikkea hyviä koteja, joita toimeksiannon mukaan tuli olla mahdollisimman monta.

Vanha margariinitehdas on suojeltu kaavamerkinnällä sr-2. Suojelu kohdistuu voimakkaimmin itä- ja eteläjulkisivuihin, jotka ovat näkyvin osa kaupunkikuvaa. Ne pyrittiin pitämään mahdollisimman lähellä olemassa olevaa ja alkuperäistä asua. Muita julkisivuja sisäpihalla ja pohjoispuolella uudistettiin vapaammin. Kattokerroksessa jatkettiin alkuperäistä lunetti-ikkunoiden teemaa.

Vanhan tehdasrakennuksen halusimme pyhittää yksin asunnoille. Toissijaiset yhteis- ja aputilat sijoitettiin erilliseen uuteen piharakennukseen, josta tehtiin päärakennukselle selvästi alisteinen.

Materiaaleiksi valitsimme mahdollisimman laadukkaita ja kestäviä materiaaleja. Ikkunat tehtiin täyspuisina, alkuperäisiä ikkunakaavioita mukaillen. Pihan kasvivalinnoissa suosittiin perinnekasveja ja rakennusaikakaudelle tyypillisiä puita ja pensaita.

Margariinitehtaasta purettiin oikeastaan kaikki paitsi perustukset ja suojellut seinät. Miten kiteyttäisitte suhteenne tehtaan historiaan? Pyrittekö “tuomaan takaisin” jotain vuosien aikana kadonnutta?

Rakennusta oli muokattu ja laajennettu vuosien varrella, suoraviivaisesti tehdastoiminnan ehdoilla. Rakenteissa oli tehtaan jäljiltä monia haitta-aineita, ja rakennuksen muuttaminen turvalliseksi ja terveelliseksi, asuinkäyttöön soveltuvaksi, määritteli sen, mitä voitiin säilyttää ja mitä ei. Oltuaan viimeiset vuodet tyhjillään rakennus oli suunnittelun alkaessa rappiotilassa. 

Sekavassa tilassa olevan julkisivun halusimme palauttaa lähemmäksi alkuperäistä. Pitkillä pääjulkisivuilla säilytimme tai palautimme tehdastoiminnassa keskeisen tehdashallin kohdan näkyväksi. Kahdesta porrashuoneesta toinen onnistuttiin suunnittelemaan alkuperäiselle paikalleen niin, että sisäpihanpuoleinen sisäänkäynti säilyi pääpiirteissään entisellään. Vanha graniittikivinen lastauslaituri sai jäädä paikalleen ja muuttua asunnon terassiksi. Pihan jäsentely säilyi ennallaan, rinteen vanhat kivilatomukset ja puusto jäivät paikalleen ja osaksi sisäpihaa.

Millaisia asuntoja entiseen tehtaaseen syntyi? 

Pienen pieniä yksiöitä, muutama suurempi perheasunto ja variaatiota siltä väliltä. Margariinitehtaassa ei ole kahta samanlaista asuntoa. Asuntokohtaiset ulkotilat oli määritetty suunnittelun lähtökohdaksi toimeksiannossa. Lähes jokaisella asunnolla onkin oma ulkotila – maantasossa terassi, ylimmässä kerroksessa pieni kattoterassi, keskikerroksessa tavallinen tai ranskalainen parveke.

Alkuperäisen kaltaiset ruutuikkunat, vanhaa mukailevat rakennusosat ja jykevät paksut kiviseinät tuovat asuntoihin vanhan talon tunnelmaa, vaikka sisällä kaikki on uutta. Ylimmän kerroksen vinokattoisissa asunnoissa tunnelma on omanlaisensa, pikku kattoterasseilla hieman pariisilainen. Asunnot ovat omistajiensa näköisiä, he pääsivät rakentamisvaiheessa itse suunnittelemaan keittiönsä ja valitsemaan pintamateriaaleja.

 Talossa on helppo kohdata naapureita ja halutessaan asua yhteisöllisesti. Kulkureitit kiertävät rakennusta, ja porrashuoneisiin kuljetaan aina pihan kautta, jolle asunnot terasseineen ja parvekkeineen aukeavat. Pohjoispihalla on lasten leikkipiha ja talon yhteinen hyötypuutarha. ↙