Julkaistu lehdessä 5/2022 - Purkaa vai korjata?
Rakennussuojelua muodon vuoksi
Arkkitehtuuri se vaan pitää pintansa – ulkopintansa. Niin vanhan suojelussa kuin uuden esittelyssä. Taloja rakennetaan sisätilojen vuoksi ja suojellaan ulkokuorien vuoksi – muodon vuoksi. Julkaisuissa talojen esittely pysähtyy pintaan, ulko- tai sisäpintaan.
Valmis talo rajaa tilaa sisä- ja ulkopuolelleen. Jos ulkotilan katsotaan rajautuvan ulkoseinän ulkopintaan ja sisätilan sen sisäpintaan, niin mihin pintojen väliin jäävä rakenne kuuluu, mitä se sitten on, pintojen tukirakenne? Sehän se talo on! Pintojen alla oleva ei kiinnosta – siitäkään huolimatta, että rakenteet luovat edellytykset tilojen käytölle.
Pinnallinen talokäsitys on sysännyt julkisivulle edustustehtävän. Se edustaa koko rakennusta. Siitä on tullut talo. Arkkitehtuurin historiankirjoitus, kaavasuojelu, alan julkaisut ja talojen käsittely julkisuudessa tukevat ilmiötä.
Julkinen sivu, rakennuksen ulkopinta, näyttää kuuluvan yhteiskunnalle, viranomaisille. Kun yhteiskunta haluaa säilyttää ja suojella vanhempaa rakennuskantaa, se törmää ulkoseinään. On päätetty, että suojellaan sitten ulkoseinän ulkopintaa ja jätetään sisätilat omistajalle. Tämä ei ole rakennussuojelua. Rakennuksen julkisivu ei ole rakennus. Rakennuksen voi nähdä muodostuvan kolmesta osasta, rakenteista, tiloista ja pintojen muodoista. Arvostettuja näistä ovat ulkomuoto ja tilaneliöt. Talokokonaisuus särkyy.
Helsingin Sanomat esitteli kesäkuussa Narinkkatorin laitaan rakenteilla olevaa viihdekeskusta. Parisataa vuotta vanhan talousrakennuksen ulkoseinät ollaan liittämässä sen osaksi. Jutussa käytettiin sr-2-kaavamerkinnän rakennusrauniosta nimitystä ”suojeltu arvorakennus”. En arvostele tätä hanketta. Arvostelen rakennussuojelua, sen käytäntöjä ja käsitteitä.
Vanhan talousrakennuksen suojeltu raunio on esimerkki suojelutyypistä, joka kohdistuu rakennuskantamme kestävimpään osaan, tiilimuurirunkoisiin rakennuksiin. Ne ovat rakenteen puolesta ulkoseinäsuojeluun hyvin soveltuvia. Niiden koristeellinen arkkitehtuuri on arvostettua. Lisäksi ne sijaitsevat kaupunkien tavoitelluilla keskusta-alueilla. On huomattu, että näillä alueilla on kuin onkin vapaata tonttimaata – julkisivujen takana. Rakentamisen nykymääräysten tukemana voidaan katuseinän takana oleva rakennuksen osa helposti tuomita purettavaksi.
Kun yhteiskunta haluaa säilyttää ja suojella vanhempaa rakennuskantaa, se törmää ulkoseinään.
Katujulkisivun suojelumääräyksellä on ollut mielenkiintoisia sivuvaikutuksia. Viranomaiset ovat vuosikymmeniä tulleet hyväksyneeksi massiiviseinän uudisrakennuksen ulkoseinäksi, oikeastaan määräysten vastaisesti. Eikö ole huomattu, että säilytettäessä muotoa, julkisivupintaa, mukana tulee väistämättä myös rakennetta, jonka pinnasta on kysymys?
Talojen julkisivut näyttävät säilyvän suojelemattakin. Sisätilojen radikaalimuutokset merkitsevät oikeastaan lähes samaa kuin pelkän ulkoseinän säilyttäminen ja julkisivun suojelu, talokokonaisuuden tuhoutumista. Pitäisi keskittyä sisätilojen suojeluun, kokonaisten talojen säilyttämiseen. Sata-kaksisataavuotiaat tiilimuurirunkoiset talot kestävät aikaa, mutta eivät ihmistä, muotimuokkausta eivätkä uusinta talotekniikkaa. Suojellun julkisivun taakse vanhaan runkoon syntyy johonkin toiseen taloon kuuluvia uudistiloja. Iästään riippumatta talot eivät kohta enää sisältä toisistaan eroa. Riittävän vanhat ja koristeelliset tilat saattavat säästyä. Talot pitäisi nähdä yhteiskunnan yhteisenä kulttuuriomaisuutena ja niiden omistus ja käyttö kierrätyksenä. Taloissa käväistään töissä, asumassa, omistamassa, kunnossapitämässä.
”Maisema on kuva maisemasta”, toteaa René Magritte. Arvoituksellisen tuntuisen väitteen voi avata tulkitsemalla sen tarkoittavan havainnon kohdetta ja muistikuvaa siitä. Kun kaupunkinäkymän tarkkailija siirtyy toisaalle, näkymän tilalle tulee muistikuva, näkymästä tehty piirros tai muu tallenne. Ne edustavat nähtyä kaupungin kohtaa, ovat kuva kaupungista.
Näyttää siltä, että ”kaupunki on kuva kaupungista” on toteutumassa konkreettisesti, väärin ymmärrettynä. Käsitteille ”rakennus”, ”rakennussuojelusuojelu” ja ”säilyttäminen” on annettu sisältöjä, jotka tekevät tämän mahdolliseksi ja johtavat siihen. Katuseinä ei ole rakennus eikä pelkästään sen säilyttäminen rakennussuojelua. Kysymyksessä on rakennusosan kierrätys uudisrakennuksen ulkoseinäksi ja sen julkisivuarkkitehtuuriksi. Niin sanottu kaupunkikuva säilyy. Talot muuttuvat kolmiulotteisiksi katuvarsikuviksi. Ne muodostavat vähitellen entisen, kadonneen kaupungin kuvan. ↙
ERKKI MÄKIÖ
Arkkitehti, eläkkeellä vuodesta 2008. Työskenteli neljännesvuosisadan Museovirastossa vanhojen kivirakennusten korjauksen ja restauroinnin parissa. Nykyisin kirjoittelee ja piirtelee työajasta mieleen jääneestä.