Mainos
”Maailman pohjoisin arkkitehtikoulu” on unohtanut saamelaiset
Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksiköllä olisi parhaat edellytykset ja myös vastuu nostaa esiin saamelaisen arkkitehtuurin näkökulmaa Suomessa, kirjoittaa Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelija Vilja Halonen.
Oulu on Suomen arkkitehtikouluista lähimpänä Euroopan ainoan alkuperäiskansan maata, Saamenmaata. Oulun yliopiston arkkitehtuurin tutkinto-ohjelman esittelysivuilla lukee: “Oulussa sijaitsee maailman pohjoisin arkkitehtikoulu. Opetuksen erityisalana on muuttuva pohjoinen rakennettu ympäristö.” Mutta miten saamelainen arkkitehtuuri näkyy opetuksessa?
Opiskelen arkkitehtuuria Oulun yliopistossa, ja parhaillaan työn alla oleva diplomityöni sijoittuu Saamenmaalle eli saamelaisten kotiseutualueelle. Äitini puolen suku on porosaamelaisia Kaamasmukasta, Saamenmaalta.
Ennen kun sain luvan ryhtyä diplomityöni tekoon, minulta edellytettiin perehtymistä saamelaiskulttuuriin ja -rakentamiseen.
Ajauduin heti umpikujaan. Eihän meillä ole opetuksessa lainkaan käsitelty saamelaista tai alkuperäiskansojen arkkitehtuuria.
Saamelaiseen taiteeseen, kulttuuriin ja saamentutkimukseen vähänkään liittyvät kurssit otin Giellagas-instituutin puolelta, joista yhdellä luennolla sivuttiin arkkitehtuurin aihepiiriä. Giellagas on Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan yksikkö, jolla on valtakunnallinen vastuu saamen kielen ja kulttuurin ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta Suomessa.
Aalto-yliopiston arkkitehtuurin yksikkö on tehnyt yhteistyötä Giellagas-instituutin kanssa, mutta Oulun arkkitehtuurin yksikössä tällaista mahdollisuutta ei ole hyödynnetty.
Olen huolissani siitä, että Saamenmaalla rakennetaan ilman ymmärrystä saamelaisesta kulttuurista.
Olen huolissani siitä, että Saamenmaalla rakennetaan ilman ymmärrystä saamelaisesta kulttuurista.
Pohjoisesta sijainnistaan johtuen Oulun arkkitehtuurin yksiköllä olisi mielestäni yliopistoista parhaat edellytykset ja myös vastuu nostaa esiin saamelaisen arkkitehtuurin näkökulmaa Suomessa.
Saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen arkkitehtuurin opettaminen voisi myös auttaa rakennusalaa löytämään ratkaisuja muun muassa ilmastonmuutoksen hillintään. Ekologisesta arkkitehtuurista käytävässä keskustelussa Suomessa on unohdettu saamelaisten syvä tietämys kestävästä maankäytöstä ja rakentamisesta.
Toivottavasti nyt kun saamelaiskäräjälaki on uudistumassa, herää arkkitehtuurinkin alalla kiinnostus aihetta kohtaan.
Muutenkin olisi tervetullutta, että Suomen arkkitehtikouluissa tuotaisiin saamelaisten, alkuperäiskansojen ja muiden kuin länsimaisten kulttuurien ääntä esiin ja keskusteltaisiin avoimesti arkkitehtuurin alalla näkyvästä kolonisaatiosta.
Kiinnostavaa olisi esimerkiksi pohtia, miksi skandinaavisessa suunnittelussa pidämme värikästä lapsellisena ja maksimalismia mauttomana, kun taas valkoinen ja minimalismi nähdään ”korkeakulttuurisena” ja hyvää makua edustavana.
Kiinnostavaa olisi esimerkiksi pohtia, miksi skandinaavisessa suunnittelussa pidämme värikästä lapsellisena ja maksimalismia ja ornamenteilla koristelemista mauttomana, kun taas valkoinen ja minimalismi nähdään “korkeakulttuurisena” ja hyvää makua edustavana.
Jotta edes saamelaiset arkkitehtiopiskelijat päätyisivät perehtymään saamelaiseen arkkitehtuuriin, tarvitaan suhteita ja jonkinnäköistä alkutietoutta. Oulussa ja muissa arkkitehtikouluissa yhteistyön voisi aloittaa helposti esimerkiksi kutsumalla saamelaisen arkkitehdin luennoimaan vierailijaluennoitsijasarjaan. Luentojen diversiteettiä olisi toki muutenkin hyvä tarkastella.
Toinen kiinnostava vaihtoehto olisi tuoda saamelaisarkkitehti Joar Nangon Girjegumpi -paviljonkiprojekti Ouluun. Toteutus voisi tapahtua yhteistyössä Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkihankkeen saamelaiskulttuurin tiimin kanssa, joka onkin tätä Oulun arkkitehtuurin yksikölle ehdottanut.
Inspiraatiota voisi ottaa myös Aalto-yliopiston arkkitehtuurin osastolta, jossa on järjestetty erillinen kurssi saamelaisesta arkkitehtuurista. Myös Ruotsissa Uumajan yliopistossa, Chalmersin teknillisessä yliopistossa Göteborgissa sekä Tromssan yliopistossa Norjassa on havahduttu asiaan.
Vaihtoehtoja, tekijöitä ja rahoitusta olisi. Nyt pitäisi korkeakoulujen vain ryhtyä toimeen.
