Juhani Pallasmaa on jättänyt jäljen monen suomalaisarkkitehdin ajatteluun

Suomen ylivoimaisesti tunnetuin arkkitehtuuriteoreetikko täytti tällä viikolla 90 vuotta. Pallasmaa on vuosikymmenten varrella kirjoittanut ahkerasti myös Arkkitehti-lehteen. Valitsimme neljä keskeistä tekstiä, joiden kautta voi tutustua Pallasmaan ajatteluun.

Maanantaina 14. syyskuuta 90 vuotta täyttänyt Juhani Pallasmaa on epäilemättä elossa olevista suomalaisista arkkitehdeista kansainvälisesti ylivoimaisesti tunnetuin. Hänen kirjojaan on käännetty lukuisille eri kielille, ja arkkitehtikoulut ympäri maailmaa käyttävät niitä arkkitehtuurin teorian kurssilukemistoina.

Pallasmaan ajatteluun ja sen kehitykseen voi tutustua myös Arkkitehti-lehden näköislehtiarkiston kautta, sillä lehdessämme on julkaistu 1960-luvulta lähtien kymmenittäin hänen kirjoituksiaan. Monista niistä on sittemmin tullut fenomenologisen arkkitehtuuriteorian klassikoita.

Näin korostunut kirjoittajan ja ajattelijan rooli on toisaalta jättänyt varjoonsa Pallasmaan toiminnan muut osa-alueet, ennen kaikkea monipuolisen suunnittelijanuran, joka käsittää niin suuria liikekeskuksia, käyttötarkoitusten muutoksia, kaupunkikalusteita kuin näyttelyitäkin. Se ansaitsisi tulla perusteellisesti analysoiduksi.

Oman sukupolveni ajatteluun Pallasmaa jätti pysyvän jäljen toimiessaan 1990-luvulla Otaniemen arkkitehtiosaston professorina. Karismaattinen Pallasmaa toi varsin pragmaattiseen arkkitehtikoulukseen tuulahduksia arkkitehtuuriteorian, filosofian ja nykytaiteen kansainvälisistä virtauksista, ja ainakin itse tunnustan omaksuneeni hänen ajattelutapansa melko kritiikittömästi. Myöhemmin moni meistä kuitenkin otti tietoisesti etäisyyttä hänen tarjoamiinsa ajatusmalleihin, mikä sekin on osaltaan rikastuttanut suomalaista arkkitehtuuria.

Itselleni kohtalokkaaksi osoittautui Pallasmaan ensimmäisillä luennoilla antama suositus tutustua suomalaiseen arkkitehtuurikulttuuriin lukemalla läpi Arkkitehti-lehden vuosikerrat, kuten hän oli tehnyt opiskellessaan – silloin lehtiä oli tosin ehtinyt ilmestyä nelisenkymmentä vuosikertaa vähemmän.

Lehden vuosikertoja tutkiessa kävi nopeasti selväksi myös Pallasmaan oma panos suomalaiseen arkkitehtuurikirjoittamisen kulttuuriin. Hänen ensimmäinen julkaistu kirjoituksensa oli asemakaavaopin harjoitustyönä tehty teoreettinen malli pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteeksi, joka esiteltiin lehden numerossa 7–8/1965.

Sen jälkeen Pallasmaan kirjoituksia on julkaistu Arkkitehdissa kymmenittäin, sisältäen niin laajoja teoreettisia artikkeleita kuin ytimekkäämpiä puheenvuoroja ja kommentteja, kirja-arvioita ja omien suunnitteluprojektien selostuksia. Merkkipäivän kunniaksi valitsimme eri vuosikymmenillä julkaistusta teksteistä neljä esimerkkiä, jotka voi lukea näköislehdistä verkosta. 

Lisäksi julkaisimme vuonna 1987 ilmestyneen esseen ”Arkkitehtuuri ja kulttuurin todellisuus” avoimena verkkoartikkelina. Yhteistä kirjoituksille on Pallasmaan aina yhtä kriittinen suhtautuminen arkkitehtuurin kulloisiinkin muoti-ilmiöihin.

Pallasmaan 90-vuotispäivien päätapahtuma on Aalto-yliopistossa 25. syyskuuta järjestettävä yleisölle avoin juhlaseminaari, jonka kovatasoinen puhujajoukko kertoo hänen nauttimastaan poikkeuksellisesta kansainvälisestä arvostuksesta.

Pallasmaan kirjoitusten aiheen vaihtelevat teknologiasta kulutusyhteiskunnan kritiikkiin ja elokuviin

Tilaajat voivat lukea alla olevia artikkeleita Arkkitehti-lehden näköislehdistä. Yksi artikkeleista on julkaistu lisäksi kaikille avoimena verkkoartikkelina.

”Rakennustaiteesta ympäristönsäätelyyn” Arkkitehti 8/1969

Artikkeleista varhaisin, vuonna 1969 ilmestynyt ”Rakennustaiteesta ympäristönsäätelyyn” on viimeinen sarjassa manifestimaisia kirjoituksia, joilla Pallasmaa asemoi itsensä sukupolvensa johtavaksi teoreetikoksi Suomessa. Kirjoituksesta huokuu vankkumaton usko teknologian mahdollisuuksiin, turhautuminen aikansa eläneistä konventioista kiinni pitävää ammattikuntaa kohtaan sekä halu laajentaa arkkitehtuurin käsitettä paljon perinteistä rakennussuunnittelua laajemmaksi ilmiöksi. Epäselväksi ei myöskään jää Pallasmaan poikkeuksellisen laaja lukeneisuus.

”Utopiasta monumentiksi” Arkkitehti 3/1977

Kahdeksan vuotta myöhemmin julkaistu ”Utopiasta monumentiksi” kertoo edellistä kirjoitusta leimanneen tekno-optimismin romahduksesta, mihin vaikutti erityisesti monivuotinen opetustyö Etiopiassa 1970-luvun alussa. Pallasmaa tarkastelee juuri valmistunutta Pariisin Pompidou-keskusta arkkitehtuurin perustehtävästä vieraantuneen suunnitteluideologian virtuoosimaisena monumenttina ja kehottaa etsimään tukevaa perustaa modernin arkkitehtuurin alkulähteiltä, 1920-luvulta.

”Arkkitehtuuri ja kulttuurin todellisuus” Arkkitehti 1/1987

Avoimena verkkoartikkelina julkaistussa ”Arkkitehtuuri ja kulttuurin todellisuus” -esseessään vuodelta 1987 Pallasmaa analysoi tuolloin suosionsa aallonharjalla ollutta postmodernismia jälkiteollisen kulutusyhteiskunnan ilmentymänä. Tarkkanäköisesti hän ennustaa, että ”postmodernismin bakkanaalien” jälkeen vuorossa olisi jälleen ”uuden minimalismin, uuden askeesin, uuden kieltäytymisen, ylevän köyhyyden aika”, mutta samalla Pallasmaa kannustaa vastustamaan kaupallisuuden ja viihteen voimia kulttuurisen anarkian kautta, esimerkkinä Frank Gehryn työt. Jutun voi lukea myös näköislehdestä.

”Ahdistuksen ja alistamisen tilat” Arkkitehti 6/2007

Viimeinen kirjoitus ”Ahdistuksen ja alistamisen tilat” vuodelta 2007 vie elokuvien arkkitehtuurin maailmaan, joka on kiehtonut pitkään Pallasmaata. Artikkelissa hän pohtii, voiko arkkitehtuuri ilmentää elokuvien tavoin pelkoa, väkivaltaa ja ahdistusta ja poimii esimerkkinsä ennen kaikkea 1980–1990-lukujen dekonstruktivismista ja vuosituhannen vaihteessa muodikkaasta lasiarkkitehtuurista.

Kristo Vesikansa on Arkkitehti-lehden päätoimittaja.