Architecture Speaks -yleisöluentosarja avaa kansainvälisiä näkökulmia arkkitehtuuriin ja paikallisuuteen

Sarjan ideoinut professori Jenni Reuter haluaa syventää keskustelua uudelleenkäytöstä kohti rakennusten ja paikkojen muistia. Puhujina on tällä kertaa laaja-alaisia moniosaajia, ja esiin nousee myös arkkitehtuurin sosiaalinen puoli, Reuter kertoo.

Lokakuun 28. päivä käynnistyy jälleen Aalto-yliopiston ja Arkkitehtuuri- ja designmuseon yhteinen Architecture Speaks! -luentosarja, jonka teemana tällä kaudella on paikallinen muisti. Seitsemän luennon sarja jatkuu helmikuulle asti.

Kaikille avoin luentosarja syntyi reilut kymmenen vuotta sitten Aalto-yliopiston professori Jenni Reuterin aloitteesta. Siemenen sarjaan kylvivät uteliaisuus, oppimishalu sekä tavoite avata nuorille opiskelijoille maailmaa eri näkökulmista, Reuter kertoo. Suositut luennot raottavat akateemista keskustelua myös kentällä työskenteleville arkkitehdeille.

Ilmiöiden jäljillä

Architecture Speaks! -luennot ovat osa Arkkitehtuurin perusteet -luentokurssia, minkä vuoksi sen teemat ovat laajoja. Muuttuvat, kehittyvät ja toisiinsa nivoutuvat aihepiirit heijastelevat Jenni Reuterin ajatusten kulkua. Esimerkiksi viime kauden rakenteet ja resurssit -teema linkittyy materiaalisuuden kautta tulevaan paikallisen muistin teemaan. 

Reuter kertoo skannaavansa jatkuvasti muuttuvia ilmiöitä, käynnissä olevia keskusteluja ja mahdollisia puhujia, joista hänelle on muodostunut lähemmäs kahdensadan luennoitsijan lista. Uuden kauden suunnittelun hän aloittaakin listansa selailulla. Mitä teemoja nousee esiin? Mitä voisi yhdistää? Ketkä olisivat mielenkiintoisia puhujia?

Luennoitsijoiksi Reuter haluaa kutsua inspiroivia ihmisiä, joiden kautta hän voi myös itse oppia lisää arkkitehtuurista ja suhteestamme rakennettuun ympäristöön. Luentosarjan luonne on muuttunut alkuvuosista, jolloin luennot pidettiin paikanpäällä Otaniemessä ja Arkkitehtuurimuseolla ja Reuter tunsi vierailevat luennoitsijat henkilökohtaisesti.

Nykyisin luennot pidetään etänä verkossa, ja puhujat ovat entuudestaan tuntemattomampia myös Reuterille itselleen. Mahdollisiin puhujiin hän tutustuu ensin heidän kirjoitustensa ja videoluentojensa kautta.

Monesti hyvät luennoitsijat ammentavat myös muilta aloilta kuin pelkästään arkkitehtuurista tai toimivat laaja-alaisesti sen sisällä. Reuter ajattelee lisäksi, että kuulijoita kiinnostavat myös vähemmän tunnetut nimet, jotka voivat tarjota uusia näkökulmia luentosarjan alkuperäisen idean mukaisesti.

Materiaalinen muisti

Tällä hetkellä käydään paljon keskustelua rakennusten uudelleenkäytöstä. Reuter haluaa luentosarjan teemalla syventää keskustelua kohti rakennusten ja paikkojen muistin kerroksia: Mitä ne muistavat edellisistä käyttäjistä? Mitä käytön jälkiä ne kantavat? Miten suunnittelija voi säilyttää osan jäljistä ja kirjoittaa niiden rinnalle uuden luvun? Käynnissä olevassa keskustelussa korostuu myös paikallisten materiaalien käyttöön liittyvä kestävyys, jonka lisäksi Reuter haluaa korostaa niiden tarinallisuutta.

Reuterista suunnittelussa tarvitaan aina kriittistä sopeutusta. Suunnittelijan kuuluu pohtia, mitä paikalla on annettavaa ja voidaanko sitä muuttaa. Muutoksia tehtäessä on pyrittävä parempaan. Paikan eri aikakaudet ja vaiheet voivat olla läsnä ja näkyä.

Kukin tämän vuoden puhujista avaa paikallista muistia erilaisesta kulmasta, korostaa Reuter. 

Kaupallisinta lähestymistapaa edustaa kiertotalousfirma Concular, joka on kehittänyt digitaalisen käytettyjen rakennusmateriaalien myyntipaikan.

Seiler Linhart arkkitehtien työt puolestaan inspiroituvat paikasta. Kohteissa korostuvat perinteiset tekniikat, kestävät materiaalit ja paikallinen historia, jotka yhdistyvät nykyaikaiseen ilmaisuun ja vahvistavat paikan identiteettiä. Samaten 08014-arkkitehtitoimiston työskentely on herkkää paikallisille olosuhteille ja rakentamisen vaikutuksille. Ajattelussa painottuu vastuullinen resurssienkäyttö, kuten myös B+ -toimiston projekteissa, jotka keskittyvät uusiokäyttöön ja olemassa olevien rakennusten potentiaalin tunnistamiseen.

Materiaalisuuden lisäksi edellä kuvattujen luennoitsijoiden lähestymistavoissa nousee esiin arkkitehtuurin sosiaalinen puoli. Erityisen voimakkaasti se on läsnä Lacolin suunnittelufilosofiassa, jossa korostuu kollektiivinen tekeminen paikallisten kanssa sekä arkkitehtuurin näkeminen yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja lähiympäristön muutoksen välineenä. Toimiston perustajajäseniin kuuluvalla Carles Baigesilla onkin arkkitehtuurin lisäksi tutkinto kaupunkisosiologiasta. 

Baiges ei ole puhujista ainoa moniosaaja. Myös Clementine Blakemore ammentaa suunnitteluunsa aiemmista kuvanveiston opinnoistaan sekä työstään elokuva-alalla. Osaamistaan voi myös syventää tohtorintutkintoon asti, kuten Helga Blocksdorf. Hänen toimittamansa teos Constructive Disobedience kokoaa konferenssiesitysten pohjalta yhteen ajatuksia siitä, miten rakentamisen kokeiluja voidaan soveltaa ilmastokriisin innovatiivisiksi ratkaisuiksi.

Paikallisuus opettajana

Reuter kertoo lähtevänsä omissa suunnittelutöissään aina paikallisuudesta. Voimakkain esimerkki on hänen ensimmäinen toteutunut kohtensa, Sattmarkin olkipaalitalot Paraisilla. Tarvittava savi kaivettiin suoraan lähiojasta, ja Reuter osallistui myös rakentamiseen.

”Kokemuksen fyysisyys oli niin vahva, että olen aina kantanut sitä mukanani – ajatusta, että tämä on mahdollista. Ja onneksi moni muukin ajattelee nykyisin näin”, Reuter kertoo. 

Globaalissa maailmassa monia asioita voi tehdä missä vaan, minkä myötä Reuter kokee rakentamiseen liittyvän paikallisuuden arvokkaaksi. Se mahdollistaa juurien säilyttämisen.

”Ei pelkästään romanttisella tavalla, mutta myös pragmaattisesti. Nyt puretaan hirveästi aivan turhaan. Vaikka rakennusta ei nyt koettaisi kauniiksi, on tärkeää ymmärtää, että joku on aikoinaan halunnut tehdä sen juuri näin ja näistä materiaaleista. On tärkeää tunnistaa rakennukseen suunnittelun ja rakentamisen kautta sidottu työ”, Reuter sanoo.

Hänestä on epähumaania, että rakennusten elinikä on ihmisikää lyhyempi. 

”Ympäristömme tulisi jäädä, kun meitä ei enää ole. Purkaminen on unelmien purkamista, toivon purkamista”, Reuter kiteyttää.

Reuter toivoo luentosarjan tarjoavan kuulijoille uusia mietteitä, kun he näkevät, miten eri puolilla maailmaa ajatellaan asioista. Hän toivoo, että niin uudesta sukupolvesta kuin kentällä jo olevista arkkitehdeista tulee keskustelevampia, avoimempia uusille ajatuksille ja kiinnostuneempia laajemmasta keskustelusta. Suomi on varsin pieni, mutta maailma on täynnä vaihtoehtoja.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen luennoille: https://admuseo.fi/architecture-speaks-luentosarja/