Tiedekeskus Heurekan kilpailussa 1980-luvulla Pekka Salmisen ehdotus sai ensimmäisen palkinnon – mutta hävisi silti

Suomalaisen tiedekeskuksen arkkitehtuurikilpailussa ensimmäinen palkinto jaettiin Salmisen Aleksis Kivi -ehdotuksen sekä Mikko Heikkisen ja Markku Komosen Heurekan välillä. Tuomaristo suositteli molempia jatkokehitykseen, mutta Tiedekeskussäätiön hallitus päätti toisin.

Hyvät häviäjät -juttusarja nostaa esiin kiinnostavia kilpailuehdotuksia vuosien varrelta. Sarja juhlistaa suomalaisten arkkitehtuurikilpailujen 150-vuotista historiaa.

Suomalaisten arkkitehtuurikilpailuiden 150-vuotisessa historiassa on kourallinen tapauksia, joissa tuomaristo on päätynyt antamaan ensimmäisen palkinnon kahdelle ehdotukselle. 

Tammikuussa 1986 ratkenneessa Suomalaisen tiedekeskuksen kilpailussa ensimmäinen sija jaettiin 54 ehdotuksen joukosta Pekka Salmisen Aleksis Kiven ja Mikko Heikkisen ja Markku Komosen Heurekan välillä. Kilpailun arvostelussa todettiin, että kumpikin voittajaehdotus vaati vielä kehittämistä, ja tuomaristo suositteli molempien ehdotusten jatkosuunnittelua.

Tiedekeskussäätiön hallitus sekä hankkeen muut taustavoimat päättivät kuitenkin edetä toteutukseen Heurekan pohjalta.

Kyseessä oli ensimmäinen Pohjoismaihin rakennettava tiedekeskus, mikä on selvästi askarruttanut myös kilpailun tuomaristoa. Siksi pöytäkirjassa korostuu toiminnallisten huomioiden ohella voimakkaasti uuden rakennustyypin ulkoisen olemuksen, ”ilmeen” ja ”tiedekeskusmaisen luonteen” löytäminen. Koska esikuvia rakennustyypille ei ollut, tuomaristo vaikuttaa siksikin päätyneen valitsemaan kaksi hyvin erityyppistä ratkaisua kilpailun voittajiksi.

Hieman yksinkertaistaen Heureka on modernismin kielelle käännetty versio niin kutsutusta agglomeraatioperiaatteesta, jota Gesellius-Lindgren-Saarinen sovelsi suvereenisti silloisin keinoin jo Kansallismuseon kilpailussa vuonna 1902. Heurekan ratkaisu, jossa päämassasta keskipakoisesti ulos työntyvien rakennusosien sisällöt voi lukea – kansallismuseon tapaan – niiden ulkomuodoista, tuntuu neljäkymmentä vuotta kilpailun ratkeamisen jälkeen täysin itsestään selvältä nimenomaan tiedekeskukselle.

Aleksis Kiven perusratkaisu on keskitetympi ja korostetun rakenteellinen. Päätilat perustuvat 3 x 5 teräspilarin ruudukkoon, jossa pilareiden etäisyys on 20 metriä. Näin syntyvät pääasialliset tilat esimerkiksi 400 neliön näyttelysaleille. Lisäksi pilareita ympäröivät pienemmät, lasikatteiset tilayksiköt, jotka ovat 45 asteen kulmassa suhteessa näyttelysalien koordinaatistoon. Ne liittyvät osin näyttelysaleihin ja osin sisältävät muita toimintoja, kuten kahvilan. Rakenteita koko pituudelta ympäröivät lasiosat toimivat myös luonnonvalon lähteinä ja rakennuksen ulkopuolelle rakennukselle voimakkaan identiteetin luovana elementtinä.

Tähän yksinkertaiseen mutta vaikuttavaan rakenteellis-toiminnallis-esteettiseen järjestelmään liittyvät radan puolella näyttelyiden tarvittavat taustatilat ja toimistotilat sekä jälleen 45 asteen kulmassa lasikatteiset aulatilat ja kasvimaailmasta – niin rakenteellisesti kuin ilmaisullisesti – inspiroitunut planetaarion ja ravintolan sisältävä osa.

PEKKA SALMISEN toimiston suunnittelema Lahden teatteri oli valmistunut kilpailuvoittoon pohjautuen vuonna 1983. Siinä Salminen toi teräsrakenteet ja betonin puhuttelevasti yhteen. Sisätiloissa rakennuksen modernismi muodostaa jännittävän hybridin Yrjö Kukkapuron postmodernismilla flirttailevaan kalustuksen kanssa. Tiedekeskuksen kilpailuehdotuksessa aika ja käyttötarkoitus kenties perustelivat teräksen ja lasin vuoropuhelun.

Heureka on ansainnut paikkansa 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin kaanonissa, enkä väitä, että Salmisen voittajaehdotus pitänyt valita toteutukseen. Hyvä häviäjä se on jo siksi, ettei se kirjaimellisesti hävinnyt. Toisaalta Aleksis Kivi antaa vihjeen uudesta ilmaisuvoimasta, joka syntyy rationaalisen ja orgaanisen konstruktivismin yhdistelmästä. Vuosikymmeniä myöhemmin Salminen hyödynsi ajatusta Kiinassa, mutta Suomessa ihan vastaavaa ei ole sittemmin nähty.

Petteri Kummala on Arkkitehtuuri- ja designmuseon tutkimuspäällikkö.