Uushistorisismi ja uutuuden merkitys

Suomalaisessa arkkitehtuurissa on viime vuosina näkynyt uudenlainen suhde historiaan ja historiallisiin lainoihin. Onko kyse taas yhdestä keinosta tavoitella uudenlaista arkkitehtuuri-ilmaisua vai jostain syvällisemmästä?

Teksti Henrik Ilvesmäki

Haluaisitko lukea jutun?

Tilaajana saat rajattoman pääsyn verkkosivuillemme ja näköislehden.

Tilaa ark

Olen jo tilaaja

Julkaistu lehdessä 5 – 2025 - Uudet visiot

Saatat kiinnostua myös näistä

Essee — 1.3.2024

Rakentamisen ja raunioitumisen dramaturgia

Jos toimistotaloa tai kauppakeskusta tarkastelee esitystaiteen keinoin, mitä ne paljastavat itsestään, arkkitehtuurista ja esityksestä?

Ilmiöt — 1.10.1960

Arkistosta: 1950-luvun asuntotuotannon arviontia – kehittyneisyyttäkö?

Asuntotuotanto ei ole kehittynyt hyvään suuntaan 1950-luvulla, analysoi Esko Suhonen numerossa 10/1960.

Essee — 1.3.2022

Arkkitehtuuri jälleenrakennuksen politiikkana

Arkkitehtuurilla on keskeinen rooli, kun yhteiskuntaa muutetaan eli jälleenrakennetaan ekologisesti kestävämmäksi. Millaisille periaatteille uuden arkkitehtuurin tulisi rakentua?

Ilmiöt — 1.2.2022

Harvinaiset, huippuhienot ja arkinen harmaus

Ainutlaatuisuus tai harvinaisuus määrittävät useimmiten sen, millaiset rakennukset arkkitehtuurin alalla nostetaan esiin ja mitä lopulta halutaan suojella. Miten käy tavanomaisen ympäristön, joka ei täytä kumpaakaan kriteeriä?

Kohdearvio — 1.4.2025

Pidättyväisyyden vaikea taito

Finlandia-talon peruskorjauksessa haluttiin vaalia 1970-luvun tunnelmaa ja välttää uuden ajallisen kerrostuman syntymistä. Hienovaraisissa muutoksissa piilee kuitenkin samalla riski alkuperäiselle arkkitehtuurille.