Kuvaessee: Uusi, vanha ja muuttuva Oulu

Arkkitehtiopiskelija Aaro Kangasniemi kuvasi Oulua kevättalvella 2026.

HUHTIKUUSSA ilmestyneessä Oulu-teemanumerossa viisi eri tehtävissä toimivaa oululaista arkkitehtia tai arkkitehtiryhmää avaavat, mikä heidän työtään leimaa tällä hetkellä ja millaisia erityispiirteitä on Oulussa työskentelyssä.

Tekstien kuvittamiseksi pyysimme arkkitehtiopiskelija Aaro Kangasniemeä kuvaamaan uutta ja muuttuvaa Oulua. Lehteen valikoitui viisi valokuvaa, jotka tarjoavat tekstien rinnalla kuudennen näkökulman kaupunkiin.

24-vuotias, Turusta kotoisin oleva Kangasniemi opiskelee arkkitehtuuria Oulun yliopistossa kolmatta vuotta ja on pian tekniikan kandidaatti. Valokuvaus on kulkenut mukana pidempään kuin arkkitehtuuri.

”Tämä oli kiva tapa tutustua Ouluun. Pääsin näyttämään muille mielikuvia, joita minulla on Oulusta”, Kangasniemi kuvailee tehtävää.

”Pidän esimerkiksi siitä, kuinka dystoopinen rautatieaseman alue on sumussa.”

Useille keskeinen osa Oulun estetiikkaa on tehdas hajuineen. Niin myös Kangasniemelle.

”Jos minulla on jokin kuva Oulusta, niin se on, että Oulu on ollut ja on edelleen teollisuuskaupunki. Aina kun mietin Oulua, niin mieleen tulee kartonkitehtaan haju ja savupiiput, jotka näkyvät kymmenien kilometrien päähän”, Kangasniemi kuvailee.

”Oulu on hyvin funktionaalinen kaupunki. Se ei ole niin hedelmällinen kulttuurikaupunkina kuin vaikkapa Turku tai Helsinki, mutta sillä on vahva työväenluokkaisuudesta kumpuava underground-kulttuuri. Oulu on tavallaan esimerkiksi ikiaikaisen kukkulakaupunki Firenzen vastakohta.”