Yhtenäisyyttä korostava suunnittelu tuottaa usein virikkeettömiä ja nopeasti vanhentuvia ympäristöjä

Esimerkiksi Roomassa kaupunkitila ei perustu yhtenäisyyteen vaan kerroksellisuuteen, ja silti – tai juuri siksi – se on inhimillinen ja kiinnostava, kirjoittaa Esa Kauppi mielipidekirjoituksessaan.

Suunnittelun ja kaavoituksen kentällä yhtenäisyyttä on pitkään pidetty laadun mittarina. Minullekin opetettiin, että harmoninen ympäristö syntyy yhdenmukaisista räystäslinjoista, materiaaleista ja mittakaavasta. Tätä ajattelua välitin eteenpäin arkkitehtuurin opettajana ja myöhemmin viranhaltijana. Vasta vuosien kokemuksen myötä aloin kyseenalaistaa tätä lähtökohtaa.

Havahtuminen tapahtui Roomassa, missä kaupunkitila ei perustu yhtenäisyyteen vaan kerroksellisuuteen. Vierekkäiset rakennukset voivat edustaa eri vuosisatoja, mittakaavat vaihtelevat ja kokonaisuus elää jatkuvassa jännitteessä. Silti – tai juuri siksi – ympäristö on inhimillinen ja kiinnostava.

Yhtenäisyyttä korostava suunnittelu tuottaa usein virikkeettömiä ja nopeasti vanhentuvia ympäristöjä. Kun vaihtelu tukahdutetaan, katoaa myös paikan identiteetin mahdollisuus. Oulun rakennusvalvonnassa luovuimme tiukoista yhtenäisyysvaatimuksista, eikä lopputulos ollut hallitsematon. Päinvastoin: syntyi alueita, joissa ajalliset kerrostumat ja suunnittelun trendit muodostivat tunnistettavia, omaleimaisia kokonaisuuksia.

On aika siirtyä ohjauksesta, joka pyrkii yhdenmukaisuuteen, kohti ohjausta, joka mahdollistaa laadukkaan monimuotoisuuden. Tämä ei tarkoita sattumanvaraisuutta, vaan selkeiden periaatteiden asettamista mittakaavalle, kaupunkitilan jatkuvuudelle ja inhimilliselle kokemukselle,  kuitenkaan rajoittamatta liikaa ilmaisua.

Kannustan arkkitehtejä, viranhaltijoita ja päättäjiä luottamaan suunnittelun kykyyn tuottaa rikasta ja elävää ympäristöä ilman pakotettua yhtenäisyyttä. Kaupunki saa olla ristiriitainen, kerroksellinen ja yllättävä, sillä juuri silloin se on elävä.

ESA KAUPPI
arkkitehti SAFA
rakennusneuvos