ark
Panu Kailan uusin kirja kritisoi nykyrakentamisen teknisiä ratkaisuja.
Viron taideakatemian kirjasarja kokoaa yhteen Viron taiteiden kehityksen keskiajalta tähän päivään.
Sukupolvet kohtaavat seniorikeskukseksi korjatussa koulutuskeskuksessa.
Spolian historia juontaa juurensa antiikin Rooman romahtamiseen ja kristinuskon rakentamaan uuteen arkkitehtuurin estetiikkaan. Käsitteellä voisi olla käyttöä myös nykypäivän kiertotaloudessa.
Millaista on korjata satavuotiasta rakennusta? Ulla Engman kirjoittaa Yrjönkadun uimahallista ja hoivasta.
Entä jos arkkitehdit lainaisivat kierrätysmuodista keinoja ilmastokriisin ratkaisemiseen?
Arkkitehti-lehden numerosta 1970-luvun kynnykseltä löytyy modernistinen manifesti.
Esseekokoelma puuarkkitehtuurista tarjoaa lyhyitä tekstejä nykyajan nopeaan sykliin.
1960- ja 70-lukujen rakennuksille olisi tarjolla purkamisen lisäksi useita mahdollisia tulevaisuudenkuvia.
Reima Pietilä on helppo nähdä edelläkävijänä ajattelutavalle, joka huomioi luonnon samanarvoisena tekijänä ihmisen kanssa, kirjoittaa Kristo Vesikansa.
Lähiöiden harmaiden betonimöhkäleiden lisäksi 1970-luvulla syntyi kauaskantoisia uudistuksia suomalaiseen rakentamiseen ja varsinkin sitä ohjaavaan ajatteluun.
Mikä on puuarkkitehtuurin kiinnostavin kehityssuunta tällä hetkellä? Kysyimme puun parissa työskenteleviltä arkkitehdeilta, millaisesta puuarkkitehtuurista he haaveilevat.
Ensimmäistä kertaa Venetsian arkkitehtuuribiennaalin historiassa huomion kohteeksi nousee Afrikka.
Kaupunkirakenne tiivistyy usein lähimetsien kustannuksella, mikä ei aina miellytä asukkaita saati ole ekologisesti kestävää. Toisiinsa kietoutuneisiin ongelmiin voi etsiä ratkaisua laajentamalla huolenpidon piiriä ihmistä laajempaan maailmaan.
Venetsian arkkitehtuuribiennaalista voi löytää niin itse biennaali-instituutioon kuin kestävän kehityksen nimissä tehtyihin teknologiaratkaisuihin kohdistuvaa kritiikkiä.
