ark
Helsingin Postipuistossa sijaitseva asumisoikeuskerrostalo tarjoaa asukkaille luonnonvaloisuutta ja pitkiä näkymiä mutta myös kompromisseja kaupunkikuvan ja asuntojen sisätilojen laadun välillä, arvioi Katja Maununaho.
Elokuvat tarjoavat keinon perehtyä siihen, miten arkkitehtuuri koetaan ja kuinka sitä käytetään. Helmi Kajaste tutki väitöskirjassaan fiktiivisten ja todellisten kotien suhdetta.
Rauhoittava puunkäyttö on yksi keinoista, jolla vaikeista olosuhteista tuleville nuorille pyritään luomaan tunne kodista, näkee Teemu Hirvilammi.
Terassitalo Ambran tehokkuus maamerkkinä on sen hätkähdyttävän yksivärisyyden ansiota, kirjoittaa Tommy Lindgren.
Luca Ortellin ja Chiara Monterumisin toimittama kirja tarjoaa ensimmäistä kertaa englanninkieliset käännökset kahdesta Kay Fiskerin asuntotuotantotutkimuksesta.
Asuinrakennusten tilallinen joustavuus tuntuu unohtuneen keinovalikoimasta, kun pyritään lisäämään rakennetun ympäristön kestävyyttä, kirjoittaa professori Karin Krokfors.
Zürichin asunto-osuuskuntamalli on sekä yhteiskunnallinen että kaupunkipoliittinen menestys. Se perustuu poliittisille tukitoimille, jollaisia Suomesta ei nykyisellään löydy.
Lydia Kallipolitin teos haastaa ekologisen suunnittelun laskennallisena toimintana.
Kirja Helsingin empirekaupungin synnystä ponnistaa olemassa olevasta tutkimuksesta mutta tarjoaa myös mielenkiintoisia tulkinnallisia avauksia.
Arkkitehtuuri- ja designmuseon uusi kuratoriaalinen johtaja ajattelee, että näkyvinä julkisina instituutioina museot voivat synnyttää uusia, vastuullisempia yhteyksiä maailmaan.
Charmantisti patinoitunut talo muistelee kulmakunnan ajallisia kerrostumia ja seuraa, miten viereltä puretaan hyvin säilyneitä kaunottaria.
Vuonna 1930 Arkkitehti-lehdessä julkaistu ”palaute toimitukselle” imitoi niin Alvar Aaltoa kuin Sigurd Frosterusta.
Kaupunkien pihat ja tontit ovat alihyödynnetty resurssi, joiden hiilinielut voisi helposti jopa moninkertaistaa, sanoo maisema-arkkitehti Mari Ariluoma.
Arkkitehti-lehti on 123-vuotisen historiansa aikana kokenut lukuisia muodonmuutoksia. Niistä huolimatta lehden perustehtävä on säilynyt hämmästyttävän kirkkaana perustamisesta lähtien, kirjoittaa Kristo Vesikansa uudistuneen Arkkitehti-lehden pääkirjoituksessa.
Tekoälyn vallankumouksesta voi olla arkkitehdeille suurta etua, jos heillä on sen käytöstä selkeä suunta, esittää Yalen arkkitehtuurikoulun varadekaani ja Autodeskin entinen varatoimitusjohtaja Phil Bernstein.
