Miten arkkitehtitoimisto voi työyhteisönä tukea monikulttuurisuutta?
Monissa suomalaisissa arkkitehtitoimistoissa urakatto tulee ulkomaisille ammattilaisille usein vastaan jo alaisasemassa, kokemustasosta riippumatta, kirjoittaa Gülcan Ozan.
Nykyaikaisen ilmastoinnin kotimaista kehityshistoriaa
Seija Linnanmäen väitöskirja nostaa valokeilaan 1940-50-luvun taitteen insinöörit ja tarkastelee talotekniikkaa yhtenä keskeisenä piirteenä arkkitehtuurin modernisoitumisessa.
Mitä arkkitehti voi oppia muiden maiden työkulttuureista?
Suomessa suunnitteluhankkeiden toteutusprosessi on erittäin standardisoitu ja lakiin sidottu. Intiassa taas asioita pallotellaan paljon edestakaisin työmaan ja suunnittelupöydän välillä, mikä korvaa standardisoinnin puutteen, vertaa Sudar Oli Gunasekaran.
Suomalainen (post)modernismi?
1980-luvun suomalaisen arkkitehtuurin kärkinimet Simo ja Käpy Paavilainen, Jyrki Tasa sekä Reijo Jallinoja avaavat, mitä postmodernismi heille aikanaan tarkoitti ja tarkoittaa nyt.
Vastuullisuus ei ole enää valinta
Uusi EU-direktiivi tekee näkyväksi, että vastuullisuus on ympäristövaikutuksia laajempi asia ja koskettaa meitä kaikkia.
Miksei Suomi näy maailmalla?
Suomalaisen nykyarkkitehtuurin vähäistä kansainvälistä näkyvyyttä selittää ainakin kolme asiaa, näkee Rainer Mahlamäki.
Tyylistä tyylikkäästi
1800-luvun arkkitehtuuritekstit tarjoavat rikkaan aineiston modernin arkkitehtuurin uudelleentulkintoihin. Esimekriksi vaatimus ”oman aikamme arkkitehtuurista” on toistunut 1800-luvun puolivälistä aina nykypäivään asti.
Arkkitehtinaisista ensimmäiset
Tuplaelämäkerta kahdesta varhaisesta arkkitehtinaisesta avaa näkymän 1900-luvun vaihteen arkkitehtien työhön ja sukupuolten tasa-arvoon.
Väritutkimuksen lyhyt oppimäärä
Värisuunnittelusta on runsaasti tutkimustietoa, mutta se on kantautunut vain heikosti Suomeen. Väritutkija Saara Pyykkö avaa, mitä arkkitehdin kannattaisi tietää väristä.