ark
Kaupunkiluonto ei voi olla vain tieteen ja tekniikan ratkomaa terveellistä ja turvallista, näkee maisema-arkkitehti Meri Mannerla-Magnusson.
Mitä arkkitehdin päässä liikkuu, kun projektin toteuttaminen vie peräti 18 vuotta? Meanderin suunnittelijat kertovat, miten tavoite pidetään kirkkaana mielessä.
Nanchangin oopperatalo on miljoonakaupungin uuden kaupunginosan keskus ja PES-Arkkitehtien kolmas kulttuurirakennus Kiinassa.
Suomen itsenäisyyden ajalta löytyy vain kourallinen ulkomaisten arkkitehtien tänne suunnittelemia rakennuksia. Toisaalta Suomi on jäänyt naapureistaan jälkeen myös suunnitteluosaamisen viennin saralla.
Ahtaalle tontille Zürichin keskustan tuntumassa on sovitettu seurakuntatiloja ja seitsemän vuokra-asuntoa.
Kuinka ulkomainen ja paikallinen yhdistyvät? Fernando Nieton mukaan prosessi vaatii molemminpuolista sopeutumista.
Uusien asuntojen sovittaminen barcelonalaiseen kerrostaloon vaati vanhan muovaamista muttei väistymistä.
Neljä Suomeen juurtunutta arkkitehtia kertovat, millaista on suomalaisen arkkitehtuurialan arki ja mihin kannattaa satsata, jotta alasta saataisiin kansainvälisempi.
Eliel Saarisen julkiset rakennukset sekä Suomessa että Amerikassa on koottu englanninkielisiin kansiin.
Myös yksittäisen arkkitehdin on syytä pohtia keinoja, joilla voimme olla mukana rakentamassa inklusiivisempaa ammattialaa, kirjoittaa Arvind Ramachandran.
Lentoasemilla oli keskeinen merkitys osana viime vuosisadan arkkitehtuurin typologista kehitystä. Nyt niitä analysoi arkkitehti Robert Stewart – joskin pintapuolisesti.
Kielen oppiminen on ainoa tapa päästä syvällisesti sisään kulttuuriin, näkee Martino De Rossi.
Arkkitehti Sigurd Frosterus tunnetaan muun muassa Stockmannin tavaratalon suunnittelijana, mutta hänen ajattelutyönsä ulottui oikeastaan kaikista taiteen aloista filosofiaan ja ihmiskunnan kehityskysymyksiin.
Monissa suomalaisissa arkkitehtitoimistoissa urakatto tulee ulkomaisille ammattilaisille usein vastaan jo alaisasemassa, kokemustasosta riippumatta, kirjoittaa Gülcan Ozan.
Seija Linnanmäen väitöskirja nostaa valokeilaan 1940-50-luvun taitteen insinöörit ja tarkastelee talotekniikkaa yhtenä keskeisenä piirteenä arkkitehtuurin modernisoitumisessa.
